Tassunjäljillä

Kysely: Mitä lisää?

2012-02-20T20:00:00.002+02:00

Omistaja päätti vihdoin ryhdistäytyä blogin kanssa, mutta mietityttämään pisti mistä asioista kirjoittaisi... Kysynkin mitä juuri sinä toivot blogiimme lisää?

Lisää kuvia? Lisää treenikuulumisia / tarkempaa selostusta? Lisää arkipäivän askareita? Lisää Alman kuulumisia vai lisää poikien tarinoita?

Kommentteja ja kehitysideoita otetaan vastaan! :)

Lauantaiaamuna Nicoa laiskotti...

Wiljo mantteliostoksilla

2012-02-12T19:21:00.000+02:00

Viimeinkin oli aikaa lähteä Wiljon kanssa shoppailemaan manttelia. Olin päättänyt, että Wiljolle tulee musta Hurtan mantteli, mutta liikkeessä rakastuinkin siniseen... Tyytyväinen olen kyllä, että vaihdoin mielipidettäni, mycket bättre, eikös? :) Mantteli on kokoa 50, olisi voinut yltää aavistuksen alemmaksi, mutta koossa 55 maharemmi tuli sitten liian pitkälle...

Kaupassa poika asioi hienosti ja hillitysti :) Luita olisi tosin tehnyt mieli ottaa mukaan suoraan hyllystä, mutta oikein ylpeä sai olla pienestä pojasta!

Aussiemainen viikonloppu

2012-02-11T22:31:00.003+02:00

Viime viikonloppuna junailtiin poikien kanssa Heinolaan viikonlopuksi. Jo Kuopion asemalla poikia tultiin rapsuttelemaan ja kyselemään rodusta. Junassakin pojat saivat huomiota. Itse junailua jännitti poikia hieman, mutta hyvin se sujui :)

Nero ja Rymy aussieiden kanssa pojat tulivat pääasiassa hyvin toimeen. Nico ja Rymy hieman mittailivat paremmuudestaan, mutta ilman suurempaa verenvuodatusta selvittiin.

Nero ja Wiljo the veljekset.

Illalla kaikkia sitten väsytti:

Sunnuntaina junailtiin sitten takaisin Kuopioon epäonnen junalla. Juna oli ensiksi myöhässä pakkasen aiheuttaman veturivian takia, jonka jälkeen pari vaunua jätettiin asemalle vuodon takia. Sitten lemmikkivaunun lämmitys hajosi (vaunussa +7 astetta) ja lopulta matkustimme poikien kanssa tavaravaunussa jonne kuulutukset eivät kuuluneet vaan olimme täysin konduktöörien varassa, että pääsimme oikealla pysäkillä kyydistä.

Onneksi meitä tuli asemalta kyyti hakemaan eikä tarvinnut etsiä linja-autoa kotiin, iso kiitos kyydille! :)

Agilitykuulumisia

2012-01-20T21:42:00.000+02:00

Minun on pitänyt jo monen treenin jälkeen kirjoittaa agilityuutisia, mutta tämä elämä on taas ollut muka niin kiireistä, että enhän minä ole saanut aikaiseksi...

Nicon kanssa kerran viikkoon ollaan päästy ohjattuihin treeneihin mukavassa ryhmässä. A:n ja puomin kontakteja harjoitellaan, viime kerralla kuitenkin tehtiin hihnalla jo koko puomia ja alastuloon täytyy vielä muistutella siitä kontaktista. Pöydälle tuntuu olevan pojan myös vaikea muistaa pysähtyä, varsinkin jos putki sattuu olemaan näköetäisyydellä... Kepit on ohjaajan lempparit :D Niitä olemme ottaneet verkoilla, mutta pari viime kertaa jo päästy purkamaan verkon pätkiä pois. Parhaillaan meillä on tainnut puuttua 3 verkkoa jo koko keppirivistä ja hienosti on silti mennyt! Kyllä ne tässä vielä kohta hanskataan ;) Rengas tuottaa välillä vähän vaikeuksia, jostain syystä Nico ei kauheasti välittäisi sen hyppäämisestä...

Radoissa suurin ongelma on ohjaajalla, joka jumittaa aina tietyn esteen jälkeen... taidetaan alkaa kouluttamaan ohjaajaa niin, että rata tehdään loppuun, vaikka vauhti katkeisikin eikä palata aina sinne alkupisteeseen... muuten tämä ohjaaja jumittaa siinä aina :P

Nico on tosi taitava, mutta ohjaaja ei ole läheskään aina tietoinen mihin suuntaan rinta ja varpaat osoittaa ;)

Joulun kuvapostaus!

2012-01-07T21:03:00.002+02:00

Emäntä käy taas selkeästi hitaalla, kun vasta nyt sai aikaiseksi selkata joulun kuvatkin :) Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Alma otti ensimmäisestä joulustaan kaiken ilon irti ja ehti ihan joka paikkaan! Kuusen koristeet saivat kyytiä, kuten myös kukat kukkalaudalta. Tippui neiti myös näkkärikorin kanssa kaapin hyllyltä ja poltti kulmakarvansa uunin luukkuun. Yksi jalkalamppukin kaatui ja meni tuhannen palasiksi, mutta muuten oikein rauhallinen joulu... ;)

Alma auttoi myös mummoa pasteijoiden teossa, mutta mummo ei oikein ymmärtänyt tytön hyvää elettä...

Nico fiilisteli joulua kolmikosta rauhallisimmin :)

Ulkona kuitenkin Wiljo sai kyytiä...

Nico löysi myös itselleen sopivan koirankopin liukukaapista...

Ja Wiljo... Sulostuttaa, naurattaa ja hösää niin kuin aina ;)

Wiljon jouluherkku oli porkkana... Niin kuin meidän kaikkien muidenkin, eikös? ;)

Tästä on hyvä aloittaa vuosi 2012! :)

Elossa ollaan!

2011-12-20T20:54:00.002+02:00

Omistajalla on muka taas ollut kiireitä eikä ole ehtinyt päivitellä blogia... Nyt kuitenkin tulee kuulumisia!

Alma on kotiutunut hyvin. Tyttö seilaa koirien seassa kuin vanha tekijä ja innostuu välillä leikkimäänkin Wiljon kanssa. Rakkautta kaipaa kovasti ja onkin hurmannut lähes kaikki vieraat :) Olemme koettaneet maistella ruokia mahdollisimman monipuolisesti ja ruokalistalla onkin ollut kissan märkäruokien ja raksujen lisäksi mahapullia, jauhelihaa, jauhettua lohta, jauhettua lammasta, keitettyä järvikalaa sekä jauhettua maksaa ja piimää. Suosikiksi ovat nousseet ehdottomasti järvikala, maksa ja mahapullat.

Nico on treenannut pääasiassa agilitya, mutta myös tokoakin. Tokossa liikkeet menevät yleensä kohtalaisen hyvin, mutta ääntely on ongelma edelleen ja estää meitä tällä hetkellä kisaamasta.

Agilityssä suurin osa esteistä alkaa olla tuttuja. Keppejä teemme edelleen verkoilla ja puomin ja A:n kontakteja harjoitellaan, tosin maanantainakin nekin alkoi sujumaan yhä sujuvammin. Tekniikkatreenit ovat osoittautuneet ohjaajalle hankalammaksi kuin koiralle ;) Koira osaa kyllä lukea ohjaajaa, mutta kun ohjaaja ei hallitse kroppaansa... Nico on kuin sähikäinen päästessään agikentälle ja minusta tuntuu, että hieman hitaampi koira helpottaisi tekniikan sisäistämistä... ;)

Wiljon kanssa ollaan tokoiltu ja voi miten se perusasento voikin olla sille niin vaikea... Ei sitten, ei millään voi ymmärtää mitä "Sivu" tarkoittaa! Pysähtymiset menee käsiavulla, maahanmeno vaihtelevalla menestyksellä, paikkamakuu menee tosin hyvin. Hyppyä harjoitellaan myös ja sekin sujuu kohtalaisesti. Kunhan tuo perusasento saataisiin kuntoon niin ehkä hommat alkaisivat rullaamaan... :)

Wiljon tokokuvista iso kiitos Eevalle!

Prinsessa tuli taloon

2011-11-25T22:12:00.000+02:00

En koskaan ajatellut olevani kissaihminen. Minulla oli ollut aina koiria ja elin käsityksessä etten osaa olla kissojen parissa. Sattumusten kautta tutustuin kuitenkin ihmiseen joka kasvatti kissoja, Ocicatteja. Ihastuin heti näiden kissojen ulkomuotoon ja aloin selvittelemään minkälaisia eläimiä nämä Ocicatit olivat. Päivä päivältä nämä upeat eläimet alkoivat kiinnostaa minua yhä enemmän ja kohta huomasinkin katselevani pentukuvia haaveillen omasta Ocistani. Sydämeni Oceihin menetin lopulta eräässä kissanäyttelyssä missä sain syliini Renon (Boliviki Baldur). En osaa sanoa miksi, mutta se oli uskomattoman hieno kokemus! Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että Hiutaleen kissalaan syntyi 2.8.2011 pieni ja suloinen sinitäplikäs tyttö johon rakastuin hetkessä. Lisäksi sain olla niin onnekas, että kasvattaja tarjosi tätä tyttöä juuri minulle <3 19.11.2011 sain ensimmäisen oman Ocini :)

Alma on todella reipas ja leikkisä tyttö. Hän tutkii uusia paikkoja innokkaasti ja pää löytyy milloin mistäkin: keittiön kaapista, lasista, kaktuksien keskeltä... Ihmisiin suhtautuu luottavaisesti, puskee ja kehrää. Päivä meneekin rattoisasti ensin vauhdikkaasti leikkien ja sitten ihmisen sylissä nukkuen. Koirat jännittivät aluksi, mutta pikkuhiljaa niitäkin on tyttö alkanut kestämään ja pojat ihmettelevät puskevaa kissaa :P

Tulevaisuudessa olisi tarkoitus käydä ainakin pyörähtämässä näyttelyissä katsomassa mitä tytöstä sanotaan, mutta ensin me opetellaan toinen toisiamme :)

Uusi ulkoasu

2011-11-20T22:44:00.000+02:00

Perheenlisäyksen johdosta myös ulkoasu uudistui vuodenaikaan sattuvaksi. Uudesta perheenjäsenestä postaus ensi viikon aikana, mutta nyt minua kiinnostaisi tietää mielipiteitä ulkoasusta :) Radikaalisti vaihdettiin tummasta vaaleaan... Rohkeasti vain palautetta tulemaan!

Persjättö oli homman nimi...

2011-11-07T19:16:00.000+02:00

Meinasin ensin ettei eilisistä agilitytreeneistä ole mitään kerrottavaa, koska ne meni vallan perinteisesti: koira osasi, ohjaaja ei, koira turhautui.

Ensimmäiseksi harjoiteltiin keppejä verkoilla. Ne menee jo aika nätisti, Nico löytää mukavan rytmin kepeille ja tekee ne loppuun asti hyvällä fiiliksellä. Sitten otettiin puomin kontakteja. Nekin ovat alkaneet jo sujua joten päästiin kokeilemaan jo itse puomia. Hyvin meni, vaikka alkuun Nico hämmensikin, kun sai luvan jatkaa koko puomin :D

Sitten itse rataan... Kerran aiheena oli persjättö. Ja rata näytti tältä:

Ei ihme miten se pystyikin olemaan vaikeaa... Ensin harjoiteltiin persjättöä esteillä ja putkella ja ei niin ei... Ohjaaja huusi liian kovaa tai liian hiljaa tai liian myöhään tai ei ollenkaan... Ohjaaja kääntyi liian aikaisin, juoksi liian hitaasti, väärään suuntaan tai ei kääntynyt ollenkaan... Nico päätti tehdä sit ihan omiaan, kun ohjaaja oli niin onneton...

Hetken jo mietin, että onkohan tämä minun laji ollenkaan, kun en selviä edes yhdestä persjätöstä... Mutta tehtiin, tehtiin, tehtiin ja vielä kerran tehtiin... Sit yht'äkkiä se alkoikin vaan sujumaan, ei tyylipuhtaasti, mutta niin että kaikki esteet tuli mentyä! Kehuina saatiin muunmuassa se miten hyvin Nico irtoaa esteille, pääsen ottamaan etäisyyttä kivasti. Ongelmaksi jäi se, että Nico kääntyy noin 90 astetta esteiden 4 ja 5 välissä eikä tee sellaista kaunista kaarta mikä oli tarkoitus... ilmeisesti ohjaaja on taas väärään suuntaan menossa tms :)

Illalla kuitenkin tajusin, että nämähän olivat oikein loistavat treenit. Epäonnistumisia kammoava ohjaaja epäonnistui... monesti, mutta kasasi itsensä ja yritti uudestaan... monesti ;) ja sieltähän niitä onnistumisia alkoi sitten tulemaankin! Tätä lisää!

Ja mikä parasta... busseiltiin Nicon kanssa treeneihin ja takaisin ja poika oli niin innoissaan treeneistä ettei jaksanut edes vastustella bussia. Eiköhän me sekin vielä opita... :)

8 koiramaista faktaa

2011-11-01T21:57:00.002+02:00

Kida ja Tara omistajineen olivat sitten menneet haastamaan meidät moiseen joten pitihän se haaste ottaa vastaan! :)

1. Ensimmäinen koirani oli labradorinnoutaja, Ella. Hän oli maailman viisain koira ikinä, tai siltä minusta ainakin silloin tuntui. Näin monesti unia missä Ella pelasti minut palavasta ladosta kuin Tarzan liaanilla...

2. Treenaan tokoa ehkä maailman parhaassa ryhmässä. Muut tokoilijat saavat minut hyvälle tuulelle ja nauramaan.
3. Tykkäsin lapsena syödä koiran suklaata. Syötiin niitä kavereiden kanssa salaa vanhemmilta.
4. Minulle ei koskaan pitänyt tullut blacktri-väristä aussieta. Näin kuitenkin kävi, eikä ole kyllä hetkeäkään kaduttanut!
5. Olen kova jännittäjä ja perfektionisti ja minun on todella vaikea saada otettua itseäni niskasta kiinni ja ilmottauduttua kilpailuihin, koska jännitän epäonnistumisia...
6. Haluaisin oppia kunnolla hieromaan koiria.
7. Seuraava koirani on narttu. Piste.
8. Vielä kerran haluan omistaa jonkun noutajan. Tarkempaa rotua en ole miettinyt, mutta minusta tuntuu siltä ettei noutajakiintiöni ole vielä täyttynyt.

Nicon luonnetesti

2011-10-30T13:42:00.000+02:00

Tänään klo 09 aloitettiin testaamaan Nicon luonnetta Maaningalla. Tuomareina Jorma Kerkkä ja Lea Kilpeläinen.

Seuraavanlainen rivi sieltä sitten irtosi:
Toimintakyky
-1 Pieni
Terävyys
+1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu
+1 Pieni
Taisteluhalu
+2 Kohtuullinen
Hermorakenne
+1 Hieman rauhaton
Temperamentti
+3 Vilkas
Kovuus
+1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus
+++ laukausvarma

Loppupisteet: 140 ja hyväksytty.

Tuomareiden kommentit olivat lähinnä sitä, että Nico on vielä ihan kakara ja "...odota vaan kun se täyttää 4v." eli paljon hyvää potentiaalia on pojassa, mutta ei vielä oikein sitä osaa käyttää. Vetoleikkejä saatiin myös ohjeeksi harjoitella, niillä luonnetta saadaan esille paremmin. Keppiä veti ihan ok:sti, mutta pehmeään leluun ei kunnolla tarttunut.

Pimeä huone oli Nicolle yllättävän haastava, ei juuri lähtenyt etenemään. Ollessaan miltei vieressäni, kääntyi ja päätti lähteä pois. Tarvitsi todella paljon apuja minulta, että selviytyi loppuun asti. Laukaukset meni taas paljon paremmin kuin odotin, ei niistä juuri välittänyt, vaikka MH:ssa niihin reagoi kyllä...

Mutta tervepäinen koira ja se on pääasia :) Tästä on hyvä jatkaa!

Pantoja ja kuulumisia

2011-10-29T16:14:00.000+03:00

Nyt on ikäväkseni käynyt niin, että koulu on haitannut harrastuksiani ja en ole millään ehtinyt bloggailemaan...

Nicon kanssa päästiin agilityssä menemään verkoilla jo kaikki 12 keppiä ja sitten harjoiteltiin rengasta ja hyppyjä.

Wiljon kanssa tokoiltiin viime tiistaina ja poika oli kuulema kovasti kehittynyt. Takapuoltaan käyttää käännöksissä oikein sujuvasti. Perusasentoon tarvitsee vielä käsiapua, sekä pysähtymisiin. Maahanmenot menevät kohtalaisesti. Lopuksi teimme vielä häiriö seuraamista (leluja ja purtiloita maassa ja niiden välistä seuruutetaan) ja poika pärjäsi todella hienosti! Ei se edes huomannut niitä leluja siellä :)

Sitten viimein löysin kauan etsimäni pannan tekijän! Olen halunnut teetättää pojille mittatilauspannat, mutta en ole löytänyt sopivaa tekijää. Nyt kuitenkin bongasin LillaQ:n pannat ja sinne laitoin tilausta menemään. Kohtuulliset hinnat, todella mukava asiakaspalvelu ja siistiä jälkeä. Lisäksi annoin Wiljon pannan kanssa aika paljon vapauksia tekijälle joista hän suoriutui erinomaisesti! En voi kyllä kuin suositella muillekin :)

Nicolle tuli siis perinteinen niittipanta ja Wiljolle "Pahapoika"-panta ;)

Maanantai kuvina

2011-10-19T21:48:00.001+03:00

Siperiankorpisotureiden-blogissa oli mukava päivä kuvina postaus ja tästä innostuneena yritettiin sitä mekin. Tosin emäntä oli hieman laiskan sutjakka kuvaamaan, mutta ees jotain saatiin aikaiseksi! Maanantaisin meillä ei ole ohjattuja treenejä niin päästiin kuvaamaan aika peruspäivä :)

Aamu alkoi koomauksella sängyssä...

Sit syötiin aamusapuska ja lähdettiin aamulenkille...

Emäntä kävi keskustassa ostoksilla, niin pojat jäivät kotimiehiks lepäämään...

Emännän palatessa Wiljosta kivointa oli mamman hanskat...

Sit mentiin metsään...

...ja kotiin tullessa paistettiin lihaa... namsk! (keittiössä tehtiin myös tokotreeniä, mutta tästä ei mamma saanut yhtään kuvaa aikaseksi...)

Jokaiseen päivään kuuluu myös naapurien kyylääminen, tottakai!

Sit taas sapuskaa, iltalenkki ja sängyn valtaukseen!

Ja lisää valssia...

2011-10-16T19:09:00.002+03:00

Käytiin Nicon kanssa perjantaina agilityn vapaavuorolla... valssattiin... Sunnuntaina oli agitreenit... valssattiin... Että se voikin olla vaikeeta, varsinkin ku minun jalat ajautuu aina siivekkeelle niin, että meinaan törmätä esteeseen... Huoh! Ja ettei asiat kävisi liian helpoiksi niin piti valssin sekaan pistää jo ennakoivaa valssiakin... Syysloman ohjaaja valssailee pitkin asuntoa!

Molemmilla kerroilla harjoiteltiin myös 6 keppiä verkoilla, jotka alkavat Nicolla jo sujumaan hienosti. Kulmaa uskaltaa muutella ja 8/10 suorituksista Nico osaa hakea oikean välin...

Perjantaina otettiin A:n kontaktia ylös- ja alastulossa. Alastulossa Nicolla olisi ihan kauheasti vauhtia ja ensi kerralla taidetaankin pistää valjaat päälle, että vauhtia saataisiin vähän hillittyä ja poika pysähtymään kontaktille... Ylöstulo menee mukavasti :) Sunnuntaina otettiin myös puomin ylöstuloa, joka sujui mukavasti, vaikka vauhtia on siinäkin aikalailla...

Perjantaina ehdittiin kokeilla rengastakin jota oltiin otettu vain kerran aikaisemmin. Oikealta puolelta ohjattaessa rengas meni todella hienosti, puolta vaihdettaessa sitä piti pari kertaa hakea, mutta sittenpä sekin alkoi sujumaan :)

Koira on ihan sairaan nopee ja intoa kuin pienessä pitäjässä. Ohjaajallakin on intoa vaikka muille jakaa, mutta nopeutta ei nimeksikään... ;)

Kuvahaaste: Lempipaikka

2011-10-15T12:01:00.000+03:00

Lokakuun kuvahaasteena siis lempipaikka. Poikien lempipaikka kotona on ehdottomasti emännän sänky! Siitä voi seurata tien tapahtumia ja väsyn iskiessä voi vaan käydä maate toisen jatkaessa tähystämistä :)

Kaikista maailman paikoista taas lemppari on ehdottomasti oma mökki jossa voi juosta, kahlata ja hyppiä päättömänä metsissä :)

Pantaostoksia ja tottelevaisuutta

2011-10-11T21:32:00.001+03:00

Minuun ei ole vielä monin muiden tavoin iskenyt pantahulluus. Pojat omistavat yhdet pannat ja yhdet valjaat. Nyt kuitenkin ajattelin hankkia Nicolle solkipannan. Suuntasin Mustiin ja Mirriin ja silmiini osuivat suomalaiset nahkapannat... Ihan peruspanta, mutta jotain niin kaunista niissä oli. Kun sitten huomasin pantojen olevan vielä -50% lähtikin niitä yhden sijasta mukaan kaksi - kummallekin oma... Nico sai tietenkin tummanruskean ja Wiljo mustan :)

Tänään oli Wiljon tokotiistai. Odottelimme pysäkillä bussia tokoillen kunnes Tarja ajoi pysäkille ja tarjosi kyytiä. Sovimme myös, että vähäisen osallistujamäärän takia otan Niconkin mukaan.

Noh... Eipä olisi loppujen lopuksi ollut niin väliksi, sillä Wiljokin oli tätä mieltä Nicon tokoilusta:

Nicon korvat olivat jossain iiiihan muualla, keskittyminen vaati siltä suuria ponnisteluja, ennemmin se olisi juossut vain hallissa ja haistellut.... Otettiin me kuitenkin seuraamista agilityn siivekkeiden ympärillä. Nico edistää helposti seuraamisessa ja alkaa sitten painamaan ja minun on todella vaikea edetä suoraan. Ensin tehtiin yhden siivekkeen ympärillä vasempaan käännöksiä kunnes Nico lopetti painamisen. Sitten käännöksiä tehtiin kahden siivekkeen ympäri ja palkattiin kun meni hyvin. Lopulta pyörittiin neljän siivekkeen ympäri eikä poika painanut enää yhtään :)

Liikkeestä pysähtymistäkin treenattiin. Lähellä ollessa Nico pysähtyy todella hyvin pelkällä suullisella käskyllä, mutta nyt sain huomata, että kauempana ollessa ei pysähdykkään. Palkka heitettiin reilusti koiran taakse jotta sitä saatiin pysäytettyä tarpeeksi kauas. Pysähtymiseen otettiin avuksi käsiapu ja kyllä se sitten alkoi pienen tahkoamisen jälkeen sujumaan.

Loppu aika treenailtiin paikkamakuuta ilman häiriötä. Lähinnä huomiota kiinnitettiin siihen, että Nico katsoi minua ja oli hiljaa. Matkaa vaihdeltiin ja välillä olin naama ja välillä selkä koiraa päin. Selän kääntäminen on Nicolle vaikeata, heti tulee ikävä äitiä... Mammanpoika.

Ja ohjaajalle oli tosi vaikea muistaa, että edistävällä koiralla ne namit on TAKATASKUSSA.... ;)

Wiljo oli taas äärimmäisen taitava. Takapuolen käyttö oli parantunut viime kerrasta huomattavasti ja sivuaskeleet alkoivat jo sujumaan. Ohjaaja ei vaan taas osannut kääntää kättään oikealla tavalla jonka takia koira ei aina hiffannut mitä häneltä tahdottiin.

Wiljon kanssa harjoiteltiin myös pysähtymisiä.Peruuttaen pysähdys-käsky ja käsiapu, palkkaus koiran taakse. Vierellä kävellessä nakki vielä suoraan suuhun ja ohjaaja kääntyy koiran eteen seisomaan.

Maahanmenossa käytettiin vielä käsiapua etteivät kyynärät jäisi ilmaan, jota kuulema esiintyi muutamilla kerroilla... Lusmu.

Hyppyä on ollut hieman vaikea kerrostalossa nyt harjoitella niin treenailtiin sitä taas. Alkuun käytin suullisen käskyn tukena käsiapua välimatkaa vaihdellen. Lopuksi riitti pelkkä suullinen käsky :)

Paikkamakuuseen otin Wiljon, koska sillä on paljon vähemmän kokemusta häiriöpaikkamakuusta. Välimatka ei ollut kovin pitkä, vaihtelin sitä puolesta metristä kolmeen metriin. Hyvin jaksoi kuitenkin poika koko ajan maata. Vasta vierelle palattaessa päätti alkaa leikkiä vieteriä ja pomppi ylös ja alas :( Kärsivällisyyttä treenaillaan siis sillä saralla... Paikkamakuun alkuun otettiin luoksepäästävyys ja hyvinhän sekin meni. Hampaiden näyttäminen oli Wiljosta vähän outoa, mutta taisi Tarja niitä ehtiä hieman vilasta. Muuten istui nätisti koko ajan sivulla :)

Ensi viikko on koulussa syysloma ja ajattelinkin ottaa nyt viikon tehotokotreeniä. Toivottavasti saisin päiviteltyä niitä myös blogiin :)

Sunnuntaipäivän valssi

2011-10-10T22:00:00.005+03:00

Eilen taas agiliidettiin. Parkkipaikalla kyytiä odottamassa Nico ehti jo tarkistaa jokaisen auton, että josko joku olisi jo meitä hakemassa. Tunnisti sitten tutun moottorin äänen jo ennen ku auto kaartoi mutkasta ja piippasi tietenkin koko matkan hallille :P

Aiheena meillä oli tänään valssi. Olin tätä harjoitellut jo viime talvena hieman ja aihe hirvitti, koska ne käännökset on vaan niin kauhean vaikeita ohjaajalle! Enkä ole koskaan ollut hyvä tanssimaankaan... Kyllähän sitä piti vähän aikaan tahkota, että miten itsensä täytyy kääntyä. Koiran kanssa valssia harjoiteltiin seuraavanlaisella radalla:

Ensin koira ohjattiin kahden esteen yli ja siitä putkeen ja palkka. Sitten valssattiin esteiden 4 ja 5 väli... Koira meni joka kerta oikein, mutta ohjaaja pyöri kuin väkkärä. Toisella kierroksella tehtiin sitten valssia toiseen suuntaan ja taas oli vaikeeta vaihtaa aivoissa palaset toisinpäin... Käänny koiraan ja pyörähdä ja ohjaa koira esteen yli ja olen törmäämättä esteeseen ja jäämättä koiran jyräämäksi...

Ja ettei valssi liian helpoksi kävisi yhdistettiin vielä koko homma radaksi. Aloitteville riitti onneksi 5 estettä, pidemmälle ehtineet tekivät vaikka mitä koukeroita... :) Hyppy - hyppy - putki - hyppy - (ohjaaja valssaa) - hyppy. Ja mitä tekee Nico? No täysin oikein tietenkin! :D Aivan loistava pakkaus kyllä kerta kaikkiaan. Ohjaaja saa olla ihan kuutamolla, mutta kyllä jätkä tietää minne pitää mennä ;) Vautsi vau, taas kerran ei voi ku ihailla sen menoa! <3

Lopuksi harjoiteltiin vielä A:n ylös- ja alasmenoa. Aina kun koira astui kontaktille -> naksu -> palkka. Alasmenossa koira ohjattiin A:lle pöydän kautta ja pysäytettiin -> naksu -> palkka.

P.S. Olen tainnut hurahtaa tähän lajiin...

Tottelevainen liitelijä

2011-10-05T10:29:00.001+03:00

Sunnuntaina oltiin agilityssä Nicon kanssa. Harjoittelimme keppejä, puomia ja lopuksi teimme vielä esteitä. Keppien harjoittelu on ollut mukavaa verkkojen avulla. Koira opetetaan kulkemaan ensin verkoilla tehdyn solan läpi kuono maassa mahdollisimman nopeasti jonka jälkeen vasta vaikeustasoa lisätään. Nico alkuun pyrki hyppäämään verkon yli, mutta jossain vaiheessa tajusi, että solassa kulkemalla se saa namikupin sisällön solan päästä :)

Puomia harjoiteltiin kosketusalustaa apuna käyttäen. Isojen koirien on hyvä oppia astumaan puomille mentäessä kontaktille, että sitten kun vauhtia on enemmän se tulisi aina tehtyä. Kosketusalusta asetettiin kontaktialueelle ja koiraa kehotettiin koskemaan kosketusalustaa. Nico hoksasi tämän heti ja lopulta kosketusalusta poistettiin ja poika jatkoi kontaktin takomista silti :D

Lopuksi tehtiin vielä ohjausharjoitusta kolmella esteellä. Ohjaaja oli esteiden keskellä ja kun ohjauskäsi oli suoraksi ojennettuna koiran tuli hypätä esteitä ja kun ohjauskäsi tuotiin vartalon viereen koiran tuli hakeutua ohjaajan luokse. Tämä taisi olla vaikeampaa minulle kuin Nicolle, mutta tahmaisen alun jälkeen alkoi sujumaan jollain tavalla.

Tiistaina sitten tokoiltiin. Keskityttiin möllitokoissa esille tulleisiin ongelmiin: painamiseen, ohjaajan paikkaan jäävissä liikkeissä sekä maahanmenoihin. Eihän se koira nyt treeneissä sitten painanut, mutta seuruupaikalla näyttää olevan suuri merkitys. Nico seuraa niin lähellä, että jos se edistää yhtään niin lapa alkaa painamaan mun jalkaa vasten ja kävely vaikeutuu.

Maahanmenot on hitaita edelleen, vaikka koira pystyy kyllä nopeampaankin, tiedä sitten mikä siinä hidastaa niin kovasti... Lisää jumppaa, lisää käsiapua, lisää motivointia!

Ohjaajan paikka korjaantui heti kun ohjaaja tajusi missä kohden koiraansa hänen täytyy seistä ;) Katsotaan sitten, että miten pitkään ohjaaja sen muistaa...

Viimeiseksi otettiin paikkamakuu, joka meni yli odotusten. Otin aika lyhyeltä väliltä aluksi, mutta vaihtelin sitten matkaa pääasiassa niin, että olin itse liikkeessä koko ajan. Nico malttoi olla kohtalaisen hyvin hiljaa, hyvä mieli jäi :)

Kuvahaaste: Reaktio

2011-09-30T15:45:00.000+03:00

Ehdittiinpäs vielä osallistua muutosta huolimatta syyskuun kuvahaasteeseen :) Aiheena siis reaktio.

Wiljo tokoilee

2011-09-29T09:45:00.001+03:00

Tiistaina Wiljo pääsi ensimmäistä kertaa ohjattuun toko-treeniin. Ensimmäisenä hän sai huomiota pienestä koostaan ja siitä kuinka söpö hän onkaan :P Olimme jakaneet treenin 10min x 2 mittaisiin pätkiin.

Ensimmäisen 10 minuutin aikana mietimme ratkaisua seuraamisen poikittamiseen. Teimme seuraamista pujottelemalla, otimme sivuaskelia perusasennossa ja koira pyöri itsensä ympäri. Lopputulokseksi tuli, ettei Wiljo tajua käyttää takapuoltaan ja nyt teemme kotona erilaisia tasapainoharjoituksia (kääntyminen penkillä/puunrungolla yms, portaita vuoroaskelilla, itsensä ympäri pyörimistä...)

Liikkeestä seisomista otettiin niin, että kun käsky kävi myös nami tuli suoraan suuhun. Tätä pitää vahvistaa lisää kotona.

Toisella sessiolla otettiin perusasentoa ja perusasennosta maahanmenoa. Wiljo hakee maahanmenossa niin voimakasta kontaktia, että tulee aina vinosti eteeni. Asento muuttui kun palkka tuli "ulkokautta", koiran vasemmalta puolelta.

Hyppyä ei oltu koskaan harjoiteltu joten nyt sitten tutustuttiin vain hyppyyn ja opeteltiin mitä "hyppy"-käsky tarkoittaa :)

Lopuksi otettiin vielä koko porukalla paikkamakuu. Hieman jännitti, koska Wiljo ei ole ottanut paikkamakuuta koskaan vieraiden koirien kanssa. Mutta siinähän se makaa mötkötti :) Vieressä olevan koiran palkkaus häiritsi hieman hänen keskittymistään ja kerran nousi seisomaan kun joku koirista rivissä alkoi vinkumaan. Nopesti kyllä ymmärsi murahduksesta, että se ei ollut hyväksyttävä teko ja painui takaisin makaamaan. Tosi hyvin malttoi 2min maata muuten, tosin en kauhean pitkää matkaa vielä ottanutkaan :)

Rakas Päiväkirija

2011-09-26T21:15:00.003+03:00

Mamma meni suihkuun joten mulla on nyt hyvvää aikaa kirijoittaa tähän meijän päiväkirijaan.Mamma ei yleensä anna meijän kirijoittaa tänne itse, ei muka osata... Mut tänään semmonen kiva setä opetti miten näitä käytetään. Mä juoksin sen semmosen kannettavan tietokoneen yli kun leikin tytön kanssa...

Mut ette usko miten ihan tosi jännä päivä mulla on tänään ollu! Mamma tuli kotiin normaalia aiemmin ja me käytiin kävelyllä ulkona. Sit se istu tässä koneella tälleen niin ku mä nyt ja kirijoitteli jotakin. Sit se kohta sano mulle et mä lähen sen kaa jonneniin kattomaan kissaa. Mä yritin kysyy siltä, että mikä se kissa on mut ei se tajunnu et kysyin... :(

No sit me joskus illalla lähdettiin kotoo ja Nico jäi kotimieheks kun se ei oikein osaa matkustaa sillä isolla autolla, joka pitää kovaa meteliä. Ne opettelee sitä vielä. No mamma unohti tietty kännykän kotiin ja sit me juostiin vielä pysäkiltä hakemaan se ja taas me jätettiin Nico sinne. Ja sit ku päästiin takas pysäkille niin kohta se iso auto jo tulikin ja noustiin kyytiin... Se auton ajaja ei puhunu kovin hyvin mamman kieltä, mut se sano, että minusta menee maksu, että oon iso koira vaikken oo... Mä oon pieni koira. Pieni sylikoira. Mamma kuiskas mulle joskus kun olin pieni poika että älä Vilijo kasva koskaan isoksi ja mä päätin sit ku mä tykkään niin paljon mun mammasta että Vilijo ei kasva isoksi. Vilijo on aina pieni! Ja sit se tyhmä ajaja sano, että Vilijo on iso koira... No mamma makso mut ja sit ku meiän piti vaihtaa sitä isoo autoo niin se toinen kuski ei ottanutkaan musta mitään. Kai mä sit kutistuin takas pieneks.

Sit mä näin sen auton ikkunasta 2 koiraa. Ne oli suunnilleen mun kokoisia ja ne käveli samaan suuntaan kun meiän auto meni.Mamma paino nappii ja me jäätiinkin jo pois kyydistä ja sit me mentiin tien yli ja niiden koirien luo. Niiden nimet oli Mili ja Muusa ja Muusa oli samanlainen ku mä, mut erinvärinen. Me käveltiin yhdessä ensin tietä jonnekin ja sitten metsässä jonnekin ja sitten polkua jonnekin ja sitten vielä portaita ylös ja sitten me oltiin Milin ja Muusan luona. Riehuttiin vähä sisällä, mut ihan vähän vaan.

Sit mä tajusin siellä asunnossa oudon eläimen. Se oli vähä niin ku mä mut paaaaaljon pienempi ja sillä oli pystyt korvat ja se kurisi. Mamma sano, että se on kissa ja että mun pitää tutustua siihen. No mä haistelin sitä ja katoin ku Muusa leikki sen kanssa ja se läpsi Muusaa tassulla.

Kohta me mentiin ulos sen Muusan kaa ja saatiin juosta semmosella kentällä. Juostiin ihan tosi tosi kovaa! Ja sit mä juoksin ojaan ja läträsin vedessä ja mamma ei tainnu tykätä siitä kauheena... :( Sit sinne tuli joku toinen koira ja me mentiin takas sisään, ku se ei tajunnu et meillä oli leikki kesken...

Sisällä me koirat sit juostiin täysiä ihmisten sänkyyn ja mä olin likanen ja märkä, mut siellä kuivu hyvin. Sit mä leikin sen kissan kaa, juoksin sen perässä ympäri taloa. Ja ette ikinä arvaa mitä sit mä näin! Eka Muusan ihminen otti jonku madon jostain lasipurkista... Se oli isoin mato ikinä ja tosi kivan värinen. Me Muusan kanssa haistettiin sitä ja mun mammakin uskalsi koskee siihen! Sit mä niin ku luulin jo et oon nähny kaiken mut ette arvaa mitä mä sit näin! Huoneen nurkassa oli joku häkki ja siellä liikahti joku... Ja ku mä menin kattomaan niin siellä oli joku iso ötökkä! Mamma sano, että se on lisko, mut mikä se semmonen lispo on? Mut se oli ihan tosi hurrrrjan näkönen ja mä en oikein tienny miten sen kanssa pitää olla...

No sit me lähdettiin kohta kotiin, taas sillä isolla autolla. Niin ja Mili saatto mut pysäkille. Ja se auton ajaja sano taas, ettei näin pienestä mene maksua ja sit se kai aatteli et mä oon söpö, kun se tais sanoo jotain semmosta kai.Sit me käveltiin loppu matka kotiin ja Nico oli kotona ja matkalla näky semmonen pelottava monsteri, joka syö kaikkien roskat. Ihmisten pitää ruokkii sitä roskilla ettei se syö ihmisiä... Sit me syötiin ja kohta me käydään nukkumaan. Mut minulla oli tosi jännä päivä!

Tassutellen,
Vilijo
~ Söpöys korvaa puuttuvan älyn ~

Voihan takaakierto!

2011-09-25T20:39:00.001+03:00

Tänään oltiin taas agilitya treenailemassa. Aiheena oli takaakierto. Pari kertaa oltiin tätä kokeiltu, että nimenä tuttu, mutta toteuttaminen sitten olikin vaikeaa. Nico päätti alkuun kiertää koko esteen, ohjaajana sai pitää kiirettä, että ehti vetäistä koiran esteen yli. Ensin treenailtiin takaakiertoa yhdellä esteeltä molemmin puolin. Sitten kokeiltiin pituushyppy ja sitten vaan radalle.

(ei voinut enää pieni pää muistaa, että kumpaan suuntaan esteet 5 ja 6 oli kenollaan, mutta jotain tähän tyyliin)

Esteet 5 ja 6 takaakiertäen oli meille ihan tosi vaikeita. Viimeistään kutosen Nicon kiersi kokonaan, eikä siis hypännyt, oli liian kiire rälläämään putkeen... Siellä Nico rälläsikin ihan urakalla omin lupineen... Alkuinnostuksen poika myös purki testaamalla kaikki esteet omatoimisesti... Huoh.

Este 9 oli taas jostain syystä kauhean vaikea ohjaajalle. Joko ohjaaja unohti käskyttää tai rintamasuunta oli vinossa tai ohjaaja ei edes ehtinyt esteelle ennen koiraa ;) Muutenkin tuo agility on kauhean haastavaa: täytyy juosta, ohjata käsillä, seurata koiraa ja käskyttää (ja kaikkea tehdään tietenkin yhtä aikaa)! Ja suositeltavaa olisi vielä olla törmäilemättä esteisiin ja kompuroimatta omiin jalkoihinsa tai koiraan... Koirahan on synnynnäinen tekijä, mutta ohjaaja kaipaa kyllä jatkossa paaaaljon treeniä!

Pätevä punainen poika

2011-09-23T20:56:00.003+03:00

Viime sunnuntaina kävimme Nicon kanssa toisissa agitreeneissä. Harjoiteltiin ensin keppejä verkkoa apua käyttäen. Nicosta se oli aika vaikeaa, varsinkin kun verkon yli ei saanut vain hypätä, mutta pikkuhiljaa kuja verkkojen keskeltä alkoi löytymään :) Sitten harjoiteltiin ESTE - RENGAS - PUTKI -sarjaa siten, että ensin tehtiin estettä, sitten rengasta, sitten ne yhdistettiin jne. Este meni Nicolla helposti, rengas tuottikin sitten hieman ongelmia. Pääasiassa Nico hyppäsi renkaan hienosti, mutta kun ohjaaja vaihtoi ohjaamaan vasemmalle puolelle koetti kiertää renkaan. Harjoitusta vaatii... :) Este - rengas - putki menikin sitten helposti, putki on Nicolle huippujuttu! Ohjaajana tosin tipahdin koiran kyydistä jo yhden esteen aikana... Pitänee alkaa kuntoilemaan kovemmin ;)

Tiistaina ryhmämme järjesti möllitokon seuralaisille. Tuomarina toimi Ari Markkanen ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että osallistuimme Niconkin kanssa, ensimmäistä kertaa... Lopputuloksena seuraavanlainen rivi:

Luoksepäästävyys 10
Yllättävää tässä oli, että Nico tosiaankin ISTUI! Ei vispannu takapuoltaan kuin vispilä tai pomppinut tuomaria vasten kuin kenguru, vau...
Paikalla makaaminen 7
Piippasi... Tuomarin ehdotus oli, että opetetaan koiraa pitämään päätä alhaalla, että sillä olisi tehtävä suoritettavana myös paikkamakuussa.
Seuraaminen kytkettynä 8
Piippaamista, hieman edessä ja vinossa. Eikä minusta keskittynyt läheskään niin hyvin kuin normaalisti, haahusi ties missä...
Seuraaminen taluttimetta 8
Parempi, mutta painoi voimakkaasti minua vasten ja en pystynyt kävelemään suoraan... Piippasi tässäkin.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Reagoi käskyn hyvin, painoi seuraamisessa ja ääntä tuli taas...
Luoksetulo 9,5
Tästä saatiin yllättävän hyvät pisteet, koska perusasennon kanssa on ollut aina ongelmia ja nytkin se oli hieman edessä ja vino. Tuomari kommentoi hyvästä laukasta.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Ohjaajan moka, meni liian taakse seisomaan ennen kuin pyysi koiraa sivulle, perusasento oli vino ja edessä... Painoi taas seuraamisessa, mutta reagoi käskyyn hyvin. Jäävät siis koiralla hallussa, ohjaajalla ei ;)
Estehyppy 8
Kaksoiskäsky, ääntä ja vino perusasento (kiitos ohjaajan)...
Kokonaisvaikutus 9
"Kiva koira, tekee kivasti, hyvä yhteistyö" oli tuomarin kommentti.
Yhteispisteet: 166,5

Muuttopuuhia

2011-09-22T22:41:00.000+03:00

Viikko on vierähtänyt poikien kanssa muuttaessa. Tavaroita pakattu ja purettu ja pakattu ja purettu eikä oikein bloggaamiselle ole jäänyt aikaa... Pahoitteluni. Siitä hyvästä pojista pari kuvaa uudessa asunnossa ja viikonlopun aikana kuulumisia Nicon agi- ja tokorintamalta :)

Varsin vauhdikas sunnuntai

2011-09-11T20:26:00.000+03:00

Aamulla lähdettiin tutulle metsälenkille niin kuin niin monena muunakin päivänä. Pojat juoksivat metsässä ja haistelivat hajuja. Jo alkumatkasta huomasin kuinka Nico ampui paikaltaan eteenpäin ja alkoi puremaan jalkaansa ja pian ravistelemaan päätään. Se sylkäisi suustaan ampiaisen maahan, jonka sitten tapoin siihen. Kohta Wiljo pyöri itsensä ympärillä ja koetti tavoitella jotain ilmasta... toinen ampiainen. Ja siinä hetkessä huomasin, että ilma oli täynnä ampiaisia jotka pistävät poikia... Pojat makasivat maassa, yrittivät väistellä ja vinkuivat ampiaisten pistoista... :( Otin äkkiä koirat kiinni ja sitten juostiin... Väljemmille vesille päästyämme noukin enimmät ampiaiset koirien kimpusta, mutta kotonakin niitä löytyi erityisesti Nicon turkista. Nico oli ihan järkyttynyt, vinkui vain ja etsi suojaa nurkista ja koloista... Viimeisen ampiaisen löydyttyä alkoi vasta rauhoittumaan. (ne muuten piiloutui hyvin sen olemattomaan turkkiin) Tässä hötäkässä olin ehtinyt jo soittamaan päivystävälle eläinlääkärille, joka kehotti antamaan kyytabletteja ja lupasi myös, että saamme mennä agilityyn voinnin mukaan touhuamaan. Onneksi ei sattunut kummallekaan pahemmin, pari pahkuraa Nico sai tassuihin, mutta ei sen suurempaa. Agilityn jälkeen Nico oli unohtanut jo mokomat pörriäiset...

Agilitya olinkin jo koko viikon odottanut. Meille tuli yllättävä mahdollisuus, että pääsimme ryhmään ilman alkeiskurssia. Ryhmä oli vajaa ja ohjaaja toimi myös toko-ohjaajanamme ja tunsi Nicon ja kuinka se toimii. Viime talvena harjoittelimme tokovuorolla jo putkea... Mutta nyt viimein pääsimme agility-ryhmään, vau! Ryhmässä oli 6 koirakkoa, Nicon kanssa suoritimme viimeisenä. Putki oli lemppari, mutta hyvin poika selvitti myös muurin, 3 estettä sekä pussin. Rengas meni ensimmäisellä rundilla hyvin, mutta kun sitä sitten alettiin vahvistamaan piti hieman hakea uudestaan, että mitä siinä pitikään tehdä ;) mutta kyllä se sieltä tuli! Lisäksi huomasin ilokseni miten hyvin Nico keskittyi tekemään töitä juuri minun kanssani, vaikka kentän laidalla oli paljon uusia ihmisiä ja koiria! On se taitava poika :) Innolla odotan jo seuraavaa kertaa, ehkäpä se on jo perjantain vapaavuoro jos vain kyyti järjestyy!

Agilityuutisten lisäksi sovittiin, että Nico ja Wiljo alkavat vuorottelemaan Nicon tokoryhmässä niin, että joka toinen viikko on Nico ja joka toinen viikko Wiljo. Pääsee pikkumustakin tositoimiin ;)

Nico tokoilee

2011-08-31T10:28:00.000+03:00

Kuvat: Eeva Rauha 23.08.2011

Tokokoulutus Maaningalla

2011-08-21T13:27:00.001+03:00

Lauantaiaamuna kello 10:30 Kirsi ja Nero tulivat hakemaan minua Ja Nicoa Maaningalle Satu Taskisen tokokoulutukseen. Perille päästyämme menimme katsomaan muiden treenaamista Sadun ohjeilla. Tervehdimme myös tuttuja ja vaihdoimme kuulumisia.

12:15 oli ruokailu ja sen jälkeen Satu piti meille 1,5 tuntia teoriaa. Ensin hän kertoi hieman itsestään ja omasta tokourastaan sen jälkeen aloimme keskustelemaan tokosta itsestään. Satu painotti, että toko on tosi kiva leikki jota leikitään ohjaajan säännöillä. Yleisesti ottaen sääntöjä on 3: ei ääntä, ei haistelu eikä moikata toisia koiria. Helpolta kuulostaa, vai mitä? Leikin tärkein pointti on, että ohjaajan ja koiran yhteistyö on saumatonta ja leikki on kummastakin kivaa ja että sitä leikitään YHDESSÄ!

Ääntelystä puhuttiin paljon ja tämä kiinnostikin minua kovasti ääniongelmamme takia. Itsekin sorrun kyseiseen oravanpyörään, että kun koira ääntelee, ohjaaja alkaa pelätä, että koira ääntelee ja koira ääntelee lisää... Ihanaa... (not) Lisäksi Sadun mielestä koira pitää ääntää neljästä eri syystä: epävarmuus, komentaa ohjaajaa, ahdistuneisuus tai hermot ja vietti eivät ole balanssissa. Tämäkään ei vielä avannut minulle syytä Nicon ääntelyyn... Lisäksi Satu painotti, että koiraa kielletään ääntelystä vain kerran topakasti eikä aleta räyhäämään sen kanssa kilpaa.

Teorian jälkeen mekin päästiin treenaamaan. 30 minuutin treeniaika oli jaettu puoliksi eli kaksi 15 minuutin kierrosta. Ensimmäiselle kierroksella kerroin Sadulle meidän ääniongelmasta ja mitä kaikkea olemme yrittäneet (räminäpurkki, kiellot, treenin lopettaminen yms.) Satu mietti hetken ja käski ohjata Nicon makaamaan maahan kuitenkin käyttämättä maahan-käskyä. Aina kun Nico oli hiljaa sitä palkattiin nakilla tai välillä vapauttamalla ja leikkimällä. Samalla pystyin keskustelemaan Sadun kanssa asiasta ja itse ymmärsin asian niin, että Nico on niin kauhean innoissaan ettei vaan pysty tajuamaan itse sitä ääntelyä. Opettamalla koiran rauhoittumaan Lepo-käskyllä treenin alussa ja liikkeiden välissä aivotkin pääsevät mukaan tähän toimintaan... Lisäksi koiraa ei palkata liikkeestä mikäli se ääntelee.

Ensimmäisellä vuorolla ehdimme myös paneutua hitaaseen maahanmenoon jossa aluksi Nico vingahti mennessään makuulle, mutta kun jäi palkatta oli jatkossa hiljaa. Maahanmenoon Satu ehdotti, että keksittäisiin leikki: Esimerkiksi, että Nico pyörii pari kertaa itsensä ympäri ja sitten mentäisiin maahan. Nico ei kuitenkaan suuremmin syttynyt tästä pyörimisestä, että leikkiä etsitään yhä :) Ideana kuitenkin, että maahanmeno olisi Nicosta ihan sikakiva leikki!

Toisella vuorolla harjoiteltiin kapulan pitämistä. Nico ei ole koskaan oikein tykännyt pitää kapulaa suussaan. Satu pyysi ensin leikittämään Nicoa kapulalla niin, että vein kapulaa koko ajan siltä karkuun ja leikin lopuksi kapula heitettiin. Nico kantaa kuulema kapulaa kauniisti eikä yritä sitä edes purra joten uskallamme heitellä sitä jatkossakin. Irroittaminen tapahtuu vaihtokauppana eli koiran tullessa kohti lähden lelun kanssa poispäin koirasta ja leikitän lelulla niin pitkään kunnes Nico päättää vaihtaa kapulan leluun (...jos päättää!) Tuli toisella kiekalla kyllä leikittyäkin miltei se 15 minuuttia, että sain koiran päästämään irti kapulasta... Pitämisharjoituksia teimme niin, että kapula asetettiin koiran suuhun ja koiraa kehuttiin koko ajan. Välillä silitin koiraa päästä ja vasemmasta poskesta, sitten otin vasemmalla kädellä kiinni kapulan vasemmasta päästä ja pyysin Nicoa irroittamaan ja palkaksi tietty isot kehut :)

Muita hyviä vinkkejä muiden vuoroilta oli esimerkiksi Coctail-lihapullat! Ne lentävät yhtä hyvin kuin pallot ja mikäli koira on enemmän ruuan perään voidaan pallot korvata lihapullilla. Koiraa tulisi myös palkata aina kun se kotioloissa edes tarjoaa perusasentoa niin, että koira oppisi perusasennon olevan huippu juttu!

Kotiin palattiin neljän jälkeen väsyneinä, mutta iloisina. Alkuun minua harmitti lähteä koko koulutukseen moniääniongelmaisen koirani kanssa, mutta tämä koulutus oli paljon antoisampi kuin mitä olisin ikinä uskonut! Todella hyvä fiilis jäi, paljon hyviä vinkkejä ja onnistumisia :)

Pimp our Toys!

2011-08-19T17:59:00.002+03:00

Tässä parin vuoden aikana olen oppinut eläinkaupassa myytävistä leluista pari tärkeää juttua...

On olemassa koirankestäviä ja aussien kestäviä leluja. Mikäli omistat aussien, älä edes haaveile koirankestävistä leluista - ne eivät kestä kuitenkaan.
Aussiet ovat synnynnäisiä kirurgeja. Älä osta vinkuvia, röhkiviä tai muutenkaan äänteleviä leluja - ne operoidaan heti kuitenkin. Myös tarpeeksi vanua sisältävät lelut ovat vaaravyöhykkeellä...

Tämä OLI Trixien Happy Catch Ball...

Ja tämä röhkivä porsas...

Nykyään eläinkaupassa suurin osa ajasta menee pähkiessä mikä lelu aussien hampaissa kestää... Mitkä sitten ovat meidän perheen top3 sisälelut?

3. Solmulelu
Kestävä lelu, jossa suurimmassa vaarassa ovat narun päät. Wiljo tykkää natustella naruja vetoleikin päätteeksi. Naru on riittävän pitkä, että siitä saa kumpikin kiinni (nippinappi ja omistajan sormet ei mahdu väliin...)

2. Kong Wubba
2 vuotta vanhaan Wubbaan on vasta tänä kesänä ilmestynyt käytön merkkejä. Ollut siis todella kestävä. Vinku hajosi viime talvena, mutta kestää hyvin puremista ja vetämistä sekä seinille heittelyä jota Nico sen kanssa harrastaa (ihmiset varokoot meillä lentävää wubbaa...)

1. Raadot
Näitä tapetaan, heitellään, vedetään ja nuollaan... Vingut ovat saaneet olla kohtuu rauhassa (vain yksi teurastettu raato), mutta välillä lelut pitää takavarikoida liiallisen villiintymisen takia :P

Muita hyväksi havaittuja leluja on itsetehdyt patukat ja pehmoapina, jonka pojat saivat joululahjaksi ja joka on saanut pitää vanut sisällään. Apinasta lähtee 3 erilaista ääntä ja kestää kohtalaisesti vetämistä.

Tokoa ja uusia leluja

2011-08-07T21:04:00.003+03:00

Tiistaina oltiin taas treenailemassa tokoa. Tarja oli palannut lomalta ja saatiin kullan arvoisia neuvoja :) Liikkeestä maahanmeno meni kohtalaisesti. Maahanmeno oli hidas (vaihteeksi), mutta Nico ei seilannut perässä ja malttoi odottaa koko ajan maassa. Liikkeestä seisomisessa taas otti askelia ja todettiinkin, että pitää palata taas kohtalaisen suureen käsiapuun ja muistutella, että stop tarkoittaa pysähtymistä nyt eikä kohta.

Luoksetulossa kokeiltiin pidempää matkaa ja Nico päätti istua sitten minun eteen, ei sivulle... Perusasennot menee helposti vinoiksi aina vaan... Hyppyä ei oltu treenattu koko kesänä, nyt viimein saatiin hyppyeste paikalle. Käytin varuilta pysäytykseen tarpeeksi suurta käsiapua, että saadaan onnistunut suoritus. Nico teki hypyn varmasti ja pysähtyi hyvin, varmaan olisi selvinnyt ilman apujakin :)

Maahanmeno on meillä se the ongelma. Kokeisiin ei viitsi mennä keskeneräisen maahanmenon kanssa ja Nico ei malta olla a)hiljaa b)maassa jos minä olen liian kaukana. Nyt alettiin työstämään ko. liikettä niin, että kävelen koko liikkeen ajan. Ensin 10m päähän ja takaisin, sitten 15m jne. Jos Nico nousee seisomaan aloitan alusta (5m, 10m...)... Kasvaapahan ainakin emännän kunto jos ei muuta...

Kotiin tullessa treenailtiin vielä Wiljonkin kanssa tokoa omalla pihalla. Maahanmeno on tämän koiran bravuri, todella nopea syöksyminen alas! Perusasentoja poika myös tarjosi jo itse, suunta on oikea, paikkaa haetaan vielä käsiavuilla. Kiertämisen Wiljo oli opiskellut kyllä itsenäisesti yön pimeinä tunteita, sen se osasi hienosti käskystä. :)

Seisominen on vielä hankala, ei ole aina ihan varma kuuluuko nyt oikeasti pysähtyä vai ehkä esimerkiksi istua? Ja seuraamisessa olisi vaan paljon kivempi poikittaa tai juosta vallan ohjaajan edessä... Pikkuhiljaa... :P

Sunnuntaina olin töissä Kuopion KV:ssä rokotustentarkistuksessa. Tarkkana pitää olla itsekin aina noiden rokotussääntöjen kanssa, valitettavan moni jouduttiin portilta käännyttämään. Samalla tuli huomattua, että niin olisi käynyt myös oman koiran kohdalla, täytyykin Wiljon rokotusten yhteydessä korjauttaa myös Nicon paperit kuntoon... Oli kuitenkin pääasiassa kiva päivä, pojat saivat uudet hihnat ja lelut joiden kanssa ovatkin sitten koko illan temunneet... Taisi sattua mieluisat ;)

Veljekset kuin ilvekset

2011-07-31T16:10:00.003+03:00

Vuonna 2009 Bywater-kenneliin syntyivät punaiset pojat Erkki ja Pentti. Luovutusikäiset pojat muuttivat uusiin koteihinsa n.10 km:n päähän toisistaan. Erkki nimettiin Neroksi ja Pentti Nicoksi.

Veljekset näkivät pentuaikana useasti toisiaan ja he olivat alusta asti kuin paita ja peppu. Leikkimieltymykset menivät pojilla yhteen ja suosiossa olivat niin jahtaus- kuin painileikitkin. Ulkoilimme metsissä, koirapuistoissa ja toisinaan kävimme kahlailemassa rannoilla. Nero uskaltautui reippaammin veteen mitä Nico, mutta kahlaaminen rantavedessä oli molemmista mukavaa... ja turkkien kuivaaminen omistajien housuihin...

Kahden reippaan uroksen kanssa piti koko ajan pitää mielessä, että jossain vaiheessa kaverisuhteet voivat kärsiä johtajuussuhteen selvittelyssä. Pojat kuitenkin taukojenkin jälkeen tervehtivät toisiaan yhtä iloisesti kuin aina ennenkin. Koirapuistoissa veljekset puolustivat toisiaan jos vieras koira yritti mennä häiritsemään toista kesken mahdollisten hoitotoimenpiteiden. Toinen seisoi kaverinsa edessä vahtien. Keppiä vedettiin kilpaa toinen toisessa päässä ja uusiin tuttavuuksiinkin tutustuttiin reippaasti yhdessä.

Oli Nico myös yhden viikonlopun hoidossa Neron luona ja hyvin oli elo sujunut kahden punaisen pojan kanssa.

Harrastuspuolella pojat pääsivät samalle pentukurssille ja seuraavaksi samalle toko-kurssille ja tätä nykyä treenaamme myös samassa toko-ryhmässä. Ryhmäläisillä oli alkuun hieman vaikeuksia erottaa veljekset toisistaan, vaikka meistä omistajista tuntuu, että pojat ovat aivan eri näköisiä! Tokoliikkeet pojilla on yhdessä hallussa: Nicon kaunis seuraaminen ja Neron hillitty paikkamakuu toisivat loistopisteet kokeista (jos sinne siis sais osallistua kahden koiran kanssa)! Yhdessä treenaaminen tuottaa toisinaan vaikeuksia, koska pojista olisi paljon kivempi leikkiä yhdessä. Onneksi he ovat alkaneet oppia, että treeni- ja leikkiaika ovat erikseen :)

Poikien ollessa nyt 2-vuotiaita he ovat edelleen parhaat kaverit, vaikka kummatkin ovat saaneet kotiinsa uudet koirakaverit. Minä olen hyvin iloinen, että veljesten yhteinen taival on saanut jatkua näin mukavissa merkeissä ja toivon, että se kestää poikien loppuelämän :)

P.S. Nicoa ja Neroa kutsutaan myös nimellä Äly ja Väläys (nämä kaikkien tuntemat piirroshiiret) ja olemmekin miettineet olisiko nimi enne... Bink & Bram vs. Pink(y) & the Brain?? ;)

Ohhoh, olipas mätsärit!

2011-07-30T19:36:00.001+03:00

Käytiin poikien kanssa tänään Sorsasalossa mätsäreissä. Ajattelin kerrankin ilmoittaa molemmat pojat, kun autokyydillä paikan päälle päästiin. Isot aikuiset olivat taas viimeisinä vuorossa ja odoteltiin kaikessa rauhassa siinä oman kehän alkua. Nicolla numero 17, Wiljolla 19.

Nicon parina oli kultainennoutaja, joka esiintyi varsin edukseen. Valinta oli varmasti tuomarille vaikea ja sininen nauhahan meille tuli. Koiran vaihto ja Wiljon kanssa kehään. Toisellekin oli annettu numero 19 ja ensimmäisenä selviteltiin kumpi meistä oli 19A ja kumpi 19B. Parina meillä oli husky. Wiljo seisoi mielestäni ihan mukavasti ja juoksi todella hienosti. Husky taas... noh, istui ja juoksi omistaja perässään kehästä. Kuitenkin tässä parissa voittajaksi selviytyi husky ja toinen sininen nauha oli meidän kädessä. Ihan minulle ei syy tähän selvinnyt, mutta jokainen tuomari tyylillään ;)

Meinasi hätä tulla käteen, kun tajusin, että minullahan on handlattavana 2 koiraa sinisten kehässä, mutta bongasin kentänlaidalta tytön jota olen ennenkin nähnyt mätsäreissä ja joka tuntuu osaavan asiansa. Onneksi aussie oli yksi hänen lempiroduistaan ja mielellään hän otti Nicon handlattavaksi. Taisi Nico samalla saada kehuja värityksestäänkin :) Sijoitusta ei kummallekaan sinisten kehästä tullut (jonka tosin jo edellisellä kierroksella arvasin), mutta omistaja voi olla taas tyytyväinen poikiinsa. Nicokin pitkän tauon jälkeen esiintyi hienosti, vieraiden kanssa esiintymistä voidaan vielä vähän treenailla ;) Onneksi tämä kyseinen tyttö meni lupautumaan jatkossakin handlausavuksi! Ja kiitokset vielä ko. neidolle jos sattuu tähän blogiin eksymään ♥

Tunnelmia aamulenkiltä

2011-07-28T09:29:00.001+03:00

Aina kuin suinkin mahdollista ollaan menty aamuisin metsään kävelemään. Varsinkin näinä helteisinä päivinä aamulla metsä on mukavan viileä. Nico haistelee hajuja metsässä ja Wiljo loikkii ympäriinsä kuin peura :D Lopuksi saatetaan pulahtaa vielä lampeen. Pojat kahlailevat mielellään ja Wiljo saattaa hieman uidakin.

Tokoillaan

2011-07-22T17:39:00.000+03:00

Otin itseäni niskasta kiinni ja nyt olemme tiistain jälkeen treenanneet tokoa päivittäin! Tiistaina meillä oli varsin kosteat treenit... Vettä tuli kuin saavista ja Nicokin katsoi minua, että olenko hullu kun koetin saada sen treenaamaan. Liikkeestä pysähtyminen onnistui varsin hyvin aina kun oltiin selkä autoon päin ;) Toisinpäin treenatessa se valui auttamatta autoa kohti... kumma juttu?

Kapulan pitämistä ollaan otettu vähän päivittäin ja ei Nico sitä edelleenkään rakasta, mutta malttaa istua jo kapula suussa pitkiäkin aikoja. Perusasentojakin on hyvä hinkata päivittäin.

Ollaan myös vähän salaa treenailtu Wiljon kanssa tokoa. Kaivoin viime vuoden toko1-kurssin kotitehtävät ja niiden avulla opetellaan ihan perusjuttuja. Tällä viikolla Wiljo on viimein hiffannut, että tahdon hänen istuvan vierellä... en edessä, enkä takana vaan vierellä ;) Maahanmeno on uskomattoman nopeaa, vau! Seuraaminen vaatii vielä rutkasti työtä, W joko poikittaa tai sitten yrittää singota minun eteeni. Kontakti on hieno ja toisista koirista ei Wiljo välitä treenatessa pätkän vertaa. Ehkä me tästä vielä... ;)

Palkintoporsastelua

2011-07-20T15:44:00.001+03:00

Viimein onnistuin hakemaan valokuvauskilpailun palkinnon (joka oli kesäkuussa...). Onneksi palkinto oli edelleen tallessa, kyllähän sille käyttöä tuli :) 10kg ruokaa, reppu, sateenvarjo, teippiharja, koirankakkapusseja ja säilytysrasia, parit näytepussit ja lahjakortit sekä Mustin ja Mirrin huivi.

Kesäkuulumisia...

2011-07-19T15:24:00.001+03:00

Olen ollut muka kiireinen enkä ole ehtinyt kirjottamaan poikien blogiin kuulumisia... Ei sillä, ei me olla mitään merkittävää tehtykään. Tokoa treenailtu enemmän vähemmän, jospa taas yritettäisiin treenailla paljon enemmän... Viikonlopun pojat olivat hoidossa "mummolassa", hyvin olivat pärjäilleet ilmeisesti :) Nyt kuitenkin ilahdutan kaikkia muutamalla kesäkuvalla kesä-heinäkuulta!

Nicon Neuvo - Seuraaminen kytkettynä

2011-07-05T21:06:00.001+03:00

(Jatketaanpas tännekin tätä sarjaa jos siitä jollekin jotain apua olisi. Huomioithan, että neuvot ovat niitä jotka toimivat meillä, jokaisella koiralla toimii omat kikat...)

Vapaana seuraaminen sujuu hienosti, mutta kytkettynä seuraaminen ei koiraa voisi vähempää kiinnostaa. Kuulostaako tutulta?

Meillä Nico selkeästi luotti siihen, että ohjaaja pysyy hihnan päässä eikä hänen tarvitse sitä vahtia. Puutuimme asiaan ensin niin, että ohjaaja käveli kenttää ympäriinsä koira kytkettynä. Pienistäkin kontakteista palkittiin. Pikku hiljaa alettiin vaatimaan pidempää ja pidempää kontaktia. Kontaktin kuitenkin jatkuvasti tippuessa otettiin käyttöön suunnitelma B: Joka kerta kun kontakti tippuu, ohjaaja pudottaa hihnan ja kääntyy esimerkiksi 90 astetta pois menosuunnasta. Alkuun Nico jatkoi matkaansa kunnes tajusi vilkaista ympärilleen ja tajuttuaan ohjaajan hävinneen palasi seuraamaan josta palkattiin. Kääntyminen tehtiin aina kun muut treenikaverit ilmoittivat kontaktin tippumisesta ja hyvin nopeasti Nico ymmärsi miten tärkeää on vahtia ohjaajan menoa.

Tiistai, tiistai, tiiiiiiistai!

2011-07-05T21:02:00.000+03:00

...ja treenit. Treeneissä meitä oli 4 koirakkoa. Viime kerralla alettiin kiinnittämään huomiota Nicon seuraamiseen kytkettynä kun sitä ei se voi vähempää kiinnostaa. Luottaa siihen, että raahaudun hihnan mukana ja seuraamisen sijaan haistelee maata ja tuijottelee ympäriinsä. Nyt jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin eli joka kerta kun kontakti tippuu, muut hihkasevat minulle, heitän hihnan käsistäni ja vaihdan suuntaa. Yllättävää oli, että joka suunnan vaihdon jälkeen Nico oli salamana taas paikallaan, nappasin hihnan käteen ja jatkettiin. Seuraaminen oli sivustakatsojien mielestä mukavan näköistä näin kaiken kaikkiaan :)

Paikkamakuu on Nicolle kova paikka. Se on aina kauhean levoton, piippaa herkästi ja tällä kertaa puolen välin jälkeen nousi istumaan :( Harmillista... Tämän kun saisi kuntoon niin voitaisiin huoleta korkata ne möllit ja sitä kautta kisat.

Päätimme treenata porukassa ja saada samalla häiriötä. Sitä olikin paljon ja Nicon oli selkeästi vaikea keskittyä. Kuitenkin ihan kivasti saatiin tehtyä hommia. Pari kertaa poika kävi purkamassa paineita aika lähellä muita koiria, mutta palasi luokseni ilman koirakontakteja. Maahanmenot meni pääasiassa mukavan vauhdikkaasti, seisominen ok myös ja käännöksiä tehtiin ja perusasennot pääasiassa suoria :) Luoksetulon perusasento on edelleen vaikea ja sitä treenataankin nyt ennen seuraavia treenejä. Hyppyä olisi myös kiva ottaa, jos joskus saataisiin kentälle este... Viimeksi hallissa päästy sitä treenaamaan. :(

Kaiken kaikkiaan kivasti meni, nyt sitten jatketaan viikkoa luoksetuloa, paikkamakuuta ja kapulan pitämistä harjoitellen ;)

Wiljo the Wesipeto

2011-06-29T22:59:00.002+03:00

Käytiin ihmettelemässä Wiljon kanssa vettä tänään. Juhannuksena huomasin, että poika kävi aina salaa läträämässä vedessä ja käytiin nyt sitten lammen rannassa katselemassa. Poika loikkasi samoin tein rantaveteen ja "sukelteli" kuono edellä... Keppiäkin haki todella vauhdikkaasti kunhan sitä ei heitetty liian kauaksi. Oli ihana katsella, miten W tuntui nauttivan vesileikeistä :)

Jos metsään haluat mennä nyt...

2011-06-29T20:26:00.000+03:00

Kuvahaaste: Kesäpuuhia

2011-06-27T23:01:00.002+03:00

Blogeja selaillessa törmäsin Kuukauden koirakuvahaaste -blogiin ja ajattelin tämän olevan hyvä tapa saada kuvailtua vähän erilaisempia kuvia, koetetaan siis nyt muistaa aina osallistua :) Touko-/Kesäkuun haasteena siis kesäpuuhia. Meidän poikien kesän lempipuuhaa on ehdottomasti nurmessa pyöriminen... itsenäisesti... ja toisen avustamana... ;)

Juhannuskuulumisia

2011-06-27T17:36:00.001+03:00

Torstai aamuna oli kotona tohina päällä. Pojat ihmettelivät emännän vilistämistä ympäri asuntoa ja tavaroiden keräilyä. Puolen päivän aikoihin ovikello soi, pakattiin pojat autoon ja lähdettiin mummon (emännän äiti) kanssa kauppaan. Wiljo viihdytti itseään kauppareisun ajan mönkimällä takakontista etupenkille asti, taitaa olla rallikuskin haaveita pojalla... Kauppareissun jälkeen suuntasimme kohti Nilsiää ja mökkiä.

Nico huomasi hyvissä ajoin minne oikein oltiin menossa ja alkoi katselemaan maisemia ja piippaamaan innoissaan. Wiljolle mökkireissu oli ensimmäinen ja hän katselikin vain uteliaana maalaismaisemaa.

Mökin pihassa alkoi juoksukilpailu. Peräkanaa pojat juoksivat ympäri pihaa, haistellen ja tutkien paikkoja. Ne juoksivat ympäri pihan nurmikkoja, rytistelivät läheisessä metsässä ja lopuksi säntäsivät rantaveteen kahlaamaan. Ja kuinka ollakkaan kohta pihassa viiletti kaksi märkää, hiekkaista ja havunneulaista aussieta. Ranta kiinnosti kovasti molempia: vesikasvit, vedessä kelluvat lehdet ja pohjassa olevat kivet saivat kyytiä. Uimasilleen ei kumpikaan uskaltautunut, vaikka Wiljo olikin jatkuvasti kauttaaltaan märkä...

Tapaturma-altis pikkumusta ei selvinnyt vammoitta tälläkään kertaa. Ilkeä pieni pihlaja sivalsi ohitse juoksevan Wiljon taivetta ja hetken luulimme, että poika kuolee siihen paikkaan, sen verran kova huuto lähti... Taive vähän punoitti hetken ja lepäämisen jälkeen mitään merkkejä kolarista ei enää näkynyt, taisi pikkuprinssi hieman liioitella... :)

Perjantaina pojat auttoivat mummoa pullien leivonnassa (lähinnä syömällä ylimääräiset kananmunat) ja polttopuiden teossa, jatkoivat vesileikkejään ja illalla pääsivät tekemään makkarajälkeä. Nico pulahti viimein uimasilleen, joskin ei kovin pitkää lenkkiä uinut ja lähti hän myös katsomaan katiskoja veneellä. Wiljoa vene jännitti ja hän jäikin rannalle ruikuttamaan. Juoksi rannalla veneen mukana ja hyppi rantavedessä kuin aropupu.

Lauantaina pojat herättivät emännän yhteistuumin tunkemalla samaan sänkyyn ja nuolemalla naaman märäksi... Aamupalan jälkeen he olivat jo auttamassa mummoa maton pesussa (jahtasivat vesiletkusta tulevaa vesisuihkua). Leikki jatkui samanlaisena kuin edellisinäkin päivinä ja naapurin koiralle järven yli oli kiva haukkua. Päivä oli hieman sateinen ja paljon aikaa vietettiin myös sisätiloissa köllien.

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten jo takaisin Kuopioon. Ennen lähtöä ihmeteltiin vielä saippuakuplia. Wiljosta ne oli aika omituisia, kun ruojakkeet räjähtivät aina kun niitä yritti haistaa... Nico taas jahtasi kuplia ympäri pihaa. Kuopioon tullessa meillä oli 2 väsynyttä, mutta hyvin onnellisen näköistä koiraa, taisi olla mukava juhannus pojillakin :)

Hyvä Wiljo, hyvä me!

2011-06-21T16:19:00.000+03:00

Sähköpostilaatikossa odotti tänään kiva maili:

"Lähetit meidän valokuvauskilpailuun hienon kuvan Wiljo koirastasi. Tässä kuvassa on touhua kerrakseen =)
Wiljo koira on VOITTAJA!
Onnittelut!
Wiljo saa kuukauden ruoat Royal Caninilta."

Kyseessä oli siis Päivärannan Musti ja Mirri -liikkeen valokuvauskilpailu :) Kuvat ilmeisesti julkaistaan myös heidän sivuillaan ja omistajakin ilmeisesti saa jonkin pienen tuotepalkinnon!

Ja voittaja kuvahan oli tämä:

Kesäinen kuvapostaus

2011-06-18T15:07:00.001+03:00

Hei me bloggeroiduttiin!

2011-06-18T13:30:00.001+03:00

Syystä tai toisesta joku vähemmän ihana ihminen sammutti koneen jolla pyörivät niin poikien kotisivut, blogi kuin kuvagalleriakin. Nyt tajuntaani on iskenyt ikävä fakta, että olemme olleet täysin tavoittamattomissa... :( Tähän astisia periaatteitani vastaan tein kuitenkin pojille blogin Bloggeriin. Opetellaan nyt käyttämään tätä ja toivotaan, että kotisivut, vanha blogi ja kuvagalleriakin palaisivat käyttöömme mahdollisimman pian. Vastaisuudessa meidät löytää ainakin blogista jos muut kanavat ovat alhaalla! Sillä vaikeahan sitä on elää ilman näiden herrasmiehien kuulumisia, vai mitä? ;)