Pantaostoksia ja tottelevaisuutta

Minuun ei ole vielä monin muiden tavoin iskenyt pantahulluus. Pojat omistavat yhdet pannat ja yhdet valjaat. Nyt kuitenkin ajattelin hankkia Nicolle solkipannan. Suuntasin Mustiin ja Mirriin ja silmiini osuivat suomalaiset nahkapannat... Ihan peruspanta, mutta jotain niin kaunista niissä oli. Kun sitten huomasin pantojen olevan vielä -50% lähtikin niitä yhden sijasta mukaan kaksi - kummallekin oma... Nico sai tietenkin tummanruskean ja Wiljo mustan :)

Tänään oli Wiljon tokotiistai. Odottelimme pysäkillä bussia tokoillen kunnes Tarja ajoi pysäkille ja tarjosi kyytiä. Sovimme myös, että vähäisen osallistujamäärän takia otan Niconkin mukaan.

Noh... Eipä olisi loppujen lopuksi ollut niin väliksi, sillä Wiljokin oli tätä mieltä Nicon tokoilusta:

Nicon korvat olivat jossain iiiihan muualla, keskittyminen vaati siltä suuria ponnisteluja, ennemmin se olisi juossut vain hallissa ja haistellut.... Otettiin me kuitenkin seuraamista agilityn siivekkeiden ympärillä. Nico edistää helposti seuraamisessa ja alkaa sitten painamaan ja minun on todella vaikea edetä suoraan. Ensin tehtiin yhden siivekkeen ympärillä vasempaan käännöksiä kunnes Nico lopetti painamisen. Sitten käännöksiä tehtiin kahden siivekkeen ympäri ja palkattiin kun meni hyvin. Lopulta pyörittiin neljän siivekkeen ympäri eikä poika painanut enää yhtään :)

Liikkeestä pysähtymistäkin treenattiin. Lähellä ollessa Nico pysähtyy todella hyvin pelkällä suullisella käskyllä, mutta nyt sain huomata, että kauempana ollessa ei pysähdykkään. Palkka heitettiin reilusti koiran taakse jotta sitä saatiin pysäytettyä tarpeeksi kauas. Pysähtymiseen otettiin avuksi käsiapu ja kyllä se sitten alkoi pienen tahkoamisen jälkeen sujumaan.

Loppu aika treenailtiin paikkamakuuta ilman häiriötä. Lähinnä huomiota kiinnitettiin siihen, että Nico katsoi minua ja oli hiljaa. Matkaa vaihdeltiin ja välillä olin naama ja välillä selkä koiraa päin. Selän kääntäminen on Nicolle vaikeata, heti tulee ikävä äitiä... Mammanpoika.

Ja ohjaajalle oli tosi vaikea muistaa, että edistävällä koiralla ne namit on TAKATASKUSSA.... ;)

Wiljo oli taas äärimmäisen taitava. Takapuolen käyttö oli parantunut viime kerrasta huomattavasti ja sivuaskeleet alkoivat jo sujumaan. Ohjaaja ei vaan taas osannut kääntää kättään oikealla tavalla jonka takia koira ei aina hiffannut mitä häneltä tahdottiin. 

Wiljon kanssa harjoiteltiin myös pysähtymisiä.Peruuttaen pysähdys-käsky ja käsiapu, palkkaus koiran taakse. Vierellä kävellessä nakki vielä suoraan suuhun ja ohjaaja kääntyy koiran eteen seisomaan. 

Maahanmenossa käytettiin vielä käsiapua etteivät kyynärät jäisi ilmaan, jota kuulema esiintyi muutamilla kerroilla... Lusmu.

Hyppyä on ollut hieman vaikea kerrostalossa nyt harjoitella niin treenailtiin sitä taas. Alkuun käytin suullisen käskyn tukena käsiapua välimatkaa vaihdellen. Lopuksi riitti pelkkä suullinen käsky :)

Paikkamakuuseen otin Wiljon, koska sillä on paljon vähemmän kokemusta häiriöpaikkamakuusta. Välimatka ei ollut kovin pitkä, vaihtelin sitä puolesta metristä kolmeen metriin. Hyvin jaksoi kuitenkin poika koko ajan maata. Vasta vierelle palattaessa päätti alkaa leikkiä vieteriä ja pomppi ylös ja alas :( Kärsivällisyyttä treenaillaan siis sillä saralla... Paikkamakuun alkuun otettiin luoksepäästävyys ja hyvinhän sekin meni. Hampaiden näyttäminen oli Wiljosta vähän outoa, mutta taisi Tarja niitä ehtiä hieman vilasta. Muuten istui nätisti koko ajan sivulla :)

Ensi viikko on koulussa syysloma ja ajattelinkin ottaa nyt viikon tehotokotreeniä. Toivottavasti saisin päiviteltyä niitä myös blogiin :)