Ensimmäiseksi harjoiteltiin keppejä verkoilla. Ne menee jo aika nätisti, Nico löytää mukavan rytmin kepeille ja tekee ne loppuun asti hyvällä fiiliksellä. Sitten otettiin puomin kontakteja. Nekin ovat alkaneet jo sujua joten päästiin kokeilemaan jo itse puomia. Hyvin meni, vaikka alkuun Nico hämmensikin, kun sai luvan jatkaa koko puomin :D
Sitten itse rataan... Kerran aiheena oli persjättö. Ja rata näytti tältä:
Ei ihme miten se pystyikin olemaan vaikeaa... Ensin harjoiteltiin persjättöä esteillä ja putkella ja ei niin ei... Ohjaaja huusi liian kovaa tai liian hiljaa tai liian myöhään tai ei ollenkaan... Ohjaaja kääntyi liian aikaisin, juoksi liian hitaasti, väärään suuntaan tai ei kääntynyt ollenkaan... Nico päätti tehdä sit ihan omiaan, kun ohjaaja oli niin onneton...
Hetken jo mietin, että onkohan tämä minun laji ollenkaan, kun en selviä edes yhdestä persjätöstä... Mutta tehtiin, tehtiin, tehtiin ja vielä kerran tehtiin... Sit yht'äkkiä se alkoikin vaan sujumaan, ei tyylipuhtaasti, mutta niin että kaikki esteet tuli mentyä! Kehuina saatiin muunmuassa se miten hyvin Nico irtoaa esteille, pääsen ottamaan etäisyyttä kivasti. Ongelmaksi jäi se, että Nico kääntyy noin 90 astetta esteiden 4 ja 5 välissä eikä tee sellaista kaunista kaarta mikä oli tarkoitus... ilmeisesti ohjaaja on taas väärään suuntaan menossa tms :)
Illalla kuitenkin tajusin, että nämähän olivat oikein loistavat treenit. Epäonnistumisia kammoava ohjaaja epäonnistui... monesti, mutta kasasi itsensä ja yritti uudestaan... monesti ;) ja sieltähän niitä onnistumisia alkoi sitten tulemaankin! Tätä lisää!
Ja mikä parasta... busseiltiin Nicon kanssa treeneihin ja takaisin ja poika oli niin innoissaan treeneistä ettei jaksanut edes vastustella bussia. Eiköhän me sekin vielä opita... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti