(Jatketaanpas tännekin tätä sarjaa jos siitä jollekin jotain apua olisi. Huomioithan, että neuvot ovat niitä jotka toimivat meillä, jokaisella koiralla toimii omat kikat...)
Vapaana seuraaminen sujuu hienosti, mutta kytkettynä seuraaminen ei koiraa voisi vähempää kiinnostaa. Kuulostaako tutulta?
Meillä Nico selkeästi luotti siihen, että ohjaaja pysyy hihnan päässä eikä hänen tarvitse sitä vahtia. Puutuimme asiaan ensin niin, että ohjaaja käveli kenttää ympäriinsä koira kytkettynä. Pienistäkin kontakteista palkittiin. Pikku hiljaa alettiin vaatimaan pidempää ja pidempää kontaktia. Kontaktin kuitenkin jatkuvasti tippuessa otettiin käyttöön suunnitelma B: Joka kerta kun kontakti tippuu, ohjaaja pudottaa hihnan ja kääntyy esimerkiksi 90 astetta pois menosuunnasta. Alkuun Nico jatkoi matkaansa kunnes tajusi vilkaista ympärilleen ja tajuttuaan ohjaajan hävinneen palasi seuraamaan josta palkattiin. Kääntyminen tehtiin aina kun muut treenikaverit ilmoittivat kontaktin tippumisesta ja hyvin nopeasti Nico ymmärsi miten tärkeää on vahtia ohjaajan menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti