12:15 oli ruokailu ja sen jälkeen Satu piti meille 1,5 tuntia teoriaa. Ensin hän kertoi hieman itsestään ja omasta tokourastaan sen jälkeen aloimme keskustelemaan tokosta itsestään. Satu painotti, että toko on tosi kiva leikki jota leikitään ohjaajan säännöillä. Yleisesti ottaen sääntöjä on 3: ei ääntä, ei haistelu eikä moikata toisia koiria. Helpolta kuulostaa, vai mitä? Leikin tärkein pointti on, että ohjaajan ja koiran yhteistyö on saumatonta ja leikki on kummastakin kivaa ja että sitä leikitään YHDESSÄ!
Ääntelystä puhuttiin paljon ja tämä kiinnostikin minua kovasti ääniongelmamme takia. Itsekin sorrun kyseiseen oravanpyörään, että kun koira ääntelee, ohjaaja alkaa pelätä, että koira ääntelee ja koira ääntelee lisää... Ihanaa... (not) Lisäksi Sadun mielestä koira pitää ääntää neljästä eri syystä: epävarmuus, komentaa ohjaajaa, ahdistuneisuus tai hermot ja vietti eivät ole balanssissa. Tämäkään ei vielä avannut minulle syytä Nicon ääntelyyn... Lisäksi Satu painotti, että koiraa kielletään ääntelystä vain kerran topakasti eikä aleta räyhäämään sen kanssa kilpaa.
Teorian jälkeen mekin päästiin treenaamaan. 30 minuutin treeniaika oli jaettu puoliksi eli kaksi 15 minuutin kierrosta. Ensimmäiselle kierroksella kerroin Sadulle meidän ääniongelmasta ja mitä kaikkea olemme yrittäneet (räminäpurkki, kiellot, treenin lopettaminen yms.) Satu mietti hetken ja käski ohjata Nicon makaamaan maahan kuitenkin käyttämättä maahan-käskyä. Aina kun Nico oli hiljaa sitä palkattiin nakilla tai välillä vapauttamalla ja leikkimällä. Samalla pystyin keskustelemaan Sadun kanssa asiasta ja itse ymmärsin asian niin, että Nico on niin kauhean innoissaan ettei vaan pysty tajuamaan itse sitä ääntelyä. Opettamalla koiran rauhoittumaan Lepo-käskyllä treenin alussa ja liikkeiden välissä aivotkin pääsevät mukaan tähän toimintaan... Lisäksi koiraa ei palkata liikkeestä mikäli se ääntelee.
Ensimmäisellä vuorolla ehdimme myös paneutua hitaaseen maahanmenoon jossa aluksi Nico vingahti mennessään makuulle, mutta kun jäi palkatta oli jatkossa hiljaa. Maahanmenoon Satu ehdotti, että keksittäisiin leikki: Esimerkiksi, että Nico pyörii pari kertaa itsensä ympäri ja sitten mentäisiin maahan. Nico ei kuitenkaan suuremmin syttynyt tästä pyörimisestä, että leikkiä etsitään yhä :) Ideana kuitenkin, että maahanmeno olisi Nicosta ihan sikakiva leikki!
Toisella vuorolla harjoiteltiin kapulan pitämistä. Nico ei ole koskaan oikein tykännyt pitää kapulaa suussaan. Satu pyysi ensin leikittämään Nicoa kapulalla niin, että vein kapulaa koko ajan siltä karkuun ja leikin lopuksi kapula heitettiin. Nico kantaa kuulema kapulaa kauniisti eikä yritä sitä edes purra joten uskallamme heitellä sitä jatkossakin. Irroittaminen tapahtuu vaihtokauppana eli koiran tullessa kohti lähden lelun kanssa poispäin koirasta ja leikitän lelulla niin pitkään kunnes Nico päättää vaihtaa kapulan leluun (...jos päättää!) Tuli toisella kiekalla kyllä leikittyäkin miltei se 15 minuuttia, että sain koiran päästämään irti kapulasta... Pitämisharjoituksia teimme niin, että kapula asetettiin koiran suuhun ja koiraa kehuttiin koko ajan. Välillä silitin koiraa päästä ja vasemmasta poskesta, sitten otin vasemmalla kädellä kiinni kapulan vasemmasta päästä ja pyysin Nicoa irroittamaan ja palkaksi tietty isot kehut :)
Muita hyviä vinkkejä muiden vuoroilta oli esimerkiksi Coctail-lihapullat! Ne lentävät yhtä hyvin kuin pallot ja mikäli koira on enemmän ruuan perään voidaan pallot korvata lihapullilla. Koiraa tulisi myös palkata aina kun se kotioloissa edes tarjoaa perusasentoa niin, että koira oppisi perusasennon olevan huippu juttu!
Kotiin palattiin neljän jälkeen väsyneinä, mutta iloisina. Alkuun minua harmitti lähteä koko koulutukseen moniääniongelmaisen koirani kanssa, mutta tämä koulutus oli paljon antoisampi kuin mitä olisin ikinä uskonut! Todella hyvä fiilis jäi, paljon hyviä vinkkejä ja onnistumisia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti