Wiljo kärsi noin kuukausi sitten nielutulehduksen ja sai siihen antibiootit ja oli sairasloman antibioottejen ajan. Ei juoksemista tai treenaamista, vain rauhallisia hihnalenkkejä. Ei sillä, nyt on mennyt ohjatut treenit pitkälti sivusuun, iltavuorossa ollut yleensä treenipäivinä... syönyt motivaatiota aika paljon.
Nicon kanssa toko-motivaatiota syö ääntely jota en vain yksinkertaisesti saa kuriin. Tokoillaan lähinnä kotioloissa, eikä kisaamisesta toistaiseksi edes haaveilla. Päälajina toimii nyt agility, jossa tänä vuonna olen kokenut valaistumisen. Nicon kanssa ongelmina on ollut koiran epävarmuus ja rimojen tiputtelu, jotka selvisivät lopulta sillä, että olen antanut sille ristiriitaisia ohjeita ohjatessani. Herra, kun lukee silmän liikkeitäkin niin täytyy ohjaajan tietää minne sitä ollaan menossa, eikä pohtia sitä enää kesken radan... Treeniä siis ohjaajalle tarvitaan!
Wiljon kanssa meidän piti kokeilla tokokokeita ulkokentillä, jos se olisi sille sisähalleja helpompi ympäristö pitää pää kasassa. Koirakon kisajännitys on pitänyt 1-tuloksen poissa ja taitaa kesän aikana sen pitää poissa työvuorot joiden takia ei olla vielä yhtiinkään ulkokokeisiin päästy... Tämän ALO-luokan jankkaamisen takia päätinkin, että meille se yksi ALO 1-tulos riittää ja sitten siirrytään suoraan avoimeen. Hieman ollaan alettu jo kaukoja ja noutoa treenaamaan, tästäkin tosin syöneet ne ohjattujen treenien puute sitä motivaatiota... Wiljo on epäsäännöllisesti treenaillut myös agilityn alkeita Jannin kanssa.
Rannalla ollaan poikien kanssa käyty pariinkin otteeseen, Nico saa läträtä vedessä nyt pelastusliivit päällä, kumpikaan kun ei juuri omiin uimataitoihinsa luota. Liivit antavat mukavasti varmuutta, kovasti kun mieli kuitenkin uimaan tekisi.
Koetan taas ryhdistäytyä ja kuvailla sekä päivitellä hieman useammin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti