Agilitya ja suuria tunteita

Tämä viikko on ollut agilityn osalta varsin vauhdikas. Keskiviikkona teimme treeneissä kisamaisia, lyhyitä ratoja. Pari ensimmäistä rataa meni suhteellisen hyvin mielestäni, mutta kolmannella ohjasin Nicoa huonosti, jonka takia Nico suoritti esteitä väärin. Oma mokailu alkoi sitten ärsyttämään siinä määrin, että Nico paineistui siitä ja teki rataa huolimattomasti... Keskeytettiin rata ja seuraavakin. Olin aivan valmis lähtemään kotiin, vaatteetkin ehdin vaihtaa, mutta onnea on huippu valmentaja, joka saa puhuttua äkäisenkin pään ympäri ja kohtapa juostiin kentällä taas. Viimeinen rata menikin sitten ihan läskiksi, mutta v-käyrä ei onneksi siitä enää kohonnut. Hämmentävintä oli, että meidät palkittiin vielä lopuksi pipolla ja jos olisin yhtään tunteellisempi (julkisilla paikoilla) niin olisin tirauttanut muutaman kyyneleen siitä miten onnellinen olin. Onnellinen siitä, että pystyin tekemään vielä hyvää rataa, vaikka pääkoppa oli kerran jo kipannut ympäri ja siitä että itse olin pahin tuomitsija omista virheistä, muut kannustivat ja rohkaisivat. Hassua ehkä, mutta tämä pipo tekisi mieli säilöä tyynyn alle, mistä sen löytäisi joka ilta ja voisi nukahtaa siihen tunteeseen :P

Perjantaina matkustimme poikien, Jannin ja Jannin tyttöjen kanssa äitini luokse Lapinlahdelle. Vietimme etukäteen äitini 60-vuotis syntymäpäivää ja olihan tästä myös lyhyt matka agilitykisoihin Iisalmeen lauantaina. Jo pari viikkoa ennakkoon olin taas kisoja jännittänyt ja edellisenä iltana sekä kisa-aamuna taas mietin, miksi ihmeessä kisoihin pitää aina ilmoittautua. Iisalmen halli oli meille uusi tuttavuus, mutta se osoittautui mukavan tilavaksi, valoisaksi ja mikä parasta, agilitykenttä näytti hienolta :) Lattia hallissa oli tosin aika liukas muilta kuin agilitykentän osalta. Myös tuomari Minna Väyrynen oli meille uusi, mutta radat osoittautuivat varsin kivoiksi! Niissä oli hieman tekemistäkin, mutta ei kuitenkaan älyttömiä 1.luokan ohjaajille. Ja esteille menokulmat olivat reiluja koirille.

Ensimmäisen rata meni minun osaltani todella hienosti :) Harmi vaan, että Nico tiputti pari rimaa ja tuloksena oli 10 virhepistettä ja sijoitus 5. Toisella radalla taas mokat meni ihan ohjaajan pussiin, kun huidoin Nicon putken väärään päähän ja lopussa jäin vielä putken eteen seisomaan. Kontaktit ei mennyt minun mieleeni (Nico karkasi niiltä ennen lupaa), mutta sääntöjen mukaan kuitenkin.

Minulle on sanottu, että kisoissa ilmoittaudutaan kaikille radoille, koska viimeinen rata menee kaikista parhaiten. Kuten jo viime kisoissa, myös nyt ensimmäinen rata meni huomattavasti paremmin kuin toinen ja tänään kolmas rata oli aivan hirveää sohlaamista. Ohjaaja oli myöhässä, myöhässä, hidas, valssit kääntyi väärin, myöhässä ja unohti miten oli radan edes suunnitellut. Radan jälkeen taas päätin, että meidän kisaamiset oli siinä, mutta kummasti jo nyt on uudet suunnitelmat ;)

Kisaseura oli mielettömän kannustavaa ja mieli pysyi hyvänä heidän ansiostaan :) Ja onneksi muut huolehtivat hienoista tuloksista! Ja totta kai koiran kunnosta huolehtivat Hurtalta voitettu Chill Stopper ja Fitdogin juomat ;)

Sunnuntaina sattuikin mukavasti ja Wiljo pääsi myös "töihin", kun Wiljo osallistui Ainon kanssa match shown :) Parina he esiintyivät nyt ensimmäistä kertaa ja hienosti saivat punaisen nauhan! Mukavaa, että Wiljokin pääsi hommiin ja mahtavaa, että W toimii hienosti myös vieraiden ohjauksessa!