maanantai 26. syyskuuta 2011

Rakas Päiväkirija

Mamma meni suihkuun joten mulla on nyt hyvvää aikaa kirijoittaa tähän meijän päiväkirijaan.Mamma ei yleensä anna meijän kirijoittaa tänne itse, ei muka osata... Mut tänään semmonen kiva setä opetti miten näitä käytetään. Mä juoksin sen semmosen kannettavan tietokoneen yli kun leikin tytön kanssa...


Mut ette usko miten ihan tosi jännä päivä mulla on tänään ollu! Mamma tuli kotiin normaalia aiemmin ja me käytiin kävelyllä ulkona. Sit se istu tässä koneella tälleen niin ku mä nyt ja kirijoitteli jotakin. Sit se kohta sano mulle et mä lähen sen kaa jonneniin kattomaan kissaa. Mä yritin kysyy siltä, että mikä se kissa on mut ei se tajunnu et kysyin... :( 


No sit me joskus illalla lähdettiin kotoo ja Nico jäi kotimieheks kun se ei oikein osaa matkustaa sillä isolla autolla, joka pitää kovaa meteliä. Ne opettelee sitä vielä. No mamma unohti tietty kännykän kotiin ja sit me juostiin vielä pysäkiltä hakemaan se ja taas me jätettiin Nico sinne. Ja sit ku päästiin takas pysäkille niin kohta se iso auto jo tulikin ja noustiin kyytiin... Se auton ajaja ei puhunu kovin hyvin mamman kieltä, mut se sano, että minusta menee maksu, että oon iso koira vaikken oo... Mä oon pieni koira. Pieni sylikoira. Mamma kuiskas mulle joskus kun olin pieni poika että älä Vilijo kasva koskaan isoksi ja mä päätin sit ku mä tykkään niin paljon mun mammasta että Vilijo ei kasva isoksi. Vilijo on aina pieni! Ja sit se tyhmä ajaja sano, että Vilijo on iso koira... No mamma makso mut ja sit ku meiän piti vaihtaa sitä isoo autoo niin se toinen kuski ei ottanutkaan musta mitään. Kai mä sit kutistuin takas pieneks.


Sit mä näin sen auton ikkunasta 2 koiraa. Ne oli suunnilleen mun kokoisia ja ne käveli samaan suuntaan kun meiän auto meni.Mamma paino nappii ja me jäätiinkin jo pois kyydistä ja sit me mentiin tien yli ja niiden koirien luo. Niiden nimet oli Mili ja Muusa ja Muusa oli samanlainen ku mä, mut erinvärinen. Me käveltiin yhdessä ensin tietä jonnekin ja sitten metsässä jonnekin ja sitten polkua jonnekin ja sitten vielä portaita ylös ja sitten me oltiin Milin ja Muusan luona. Riehuttiin vähä sisällä, mut ihan vähän vaan.


Sit mä tajusin siellä asunnossa oudon eläimen. Se oli vähä niin ku mä mut paaaaaljon pienempi ja sillä oli pystyt korvat ja se kurisi. Mamma sano, että se on kissa ja että mun pitää tutustua siihen. No mä haistelin sitä ja katoin ku Muusa leikki sen kanssa ja se läpsi Muusaa tassulla. 


Kohta me mentiin ulos sen Muusan kaa ja saatiin juosta semmosella kentällä. Juostiin ihan tosi tosi kovaa! Ja sit mä juoksin ojaan ja läträsin vedessä ja mamma ei tainnu tykätä siitä kauheena... :( Sit sinne tuli joku toinen koira ja me mentiin takas sisään, ku se ei tajunnu et meillä oli leikki kesken... 


Sisällä me koirat sit juostiin täysiä ihmisten sänkyyn ja mä olin likanen ja märkä, mut siellä kuivu hyvin. Sit mä leikin sen kissan kaa, juoksin sen perässä ympäri taloa. Ja ette ikinä arvaa mitä sit mä näin! Eka Muusan ihminen otti jonku madon jostain lasipurkista... Se oli isoin mato ikinä ja tosi kivan värinen. Me Muusan kanssa haistettiin sitä ja mun mammakin uskalsi koskee siihen! Sit mä niin ku luulin jo et oon nähny kaiken mut ette arvaa mitä mä sit näin! Huoneen nurkassa oli joku häkki ja siellä liikahti joku... Ja ku mä menin kattomaan niin siellä oli joku iso ötökkä! Mamma sano, että se on lisko, mut mikä se semmonen lispo on? Mut se oli ihan tosi hurrrrjan näkönen ja mä en oikein tienny miten sen kanssa pitää olla...


No sit me lähdettiin kohta kotiin, taas sillä isolla autolla. Niin ja Mili saatto mut pysäkille. Ja se auton ajaja sano taas, ettei näin pienestä mene maksua ja sit se kai aatteli et mä oon söpö, kun se tais sanoo jotain semmosta kai.Sit me käveltiin loppu matka kotiin ja Nico oli kotona ja matkalla näky semmonen pelottava monsteri, joka syö kaikkien roskat. Ihmisten pitää ruokkii sitä roskilla ettei se syö ihmisiä... Sit me syötiin ja kohta me käydään nukkumaan. Mut minulla oli tosi jännä päivä!


Tassutellen,
Vilijo
~ Söpöys korvaa puuttuvan älyn ~

2 kommenttia: