Vuonna 2016 en voi siis enää vedota operoituun jalkaan. Tänä vuonna agilityssa kehittyminen vaatii treenien lisäksi myös ohjaajan ajatusmaailman muutoksen. Myönnän, että olen aina sortunut vertaamaan itseäni toisiin ihmisiin. Olen lopettanut useita projekteja kesken, koska en ole ollut niin hyvä kuin joku ihailemani henkilö. Toisinaan myös agilitytreeneissä painetta luo muiden treenaajien onnistuneet vedot: "Mitä jos olen ainoa, joka ei tänään treeneissä onnistukkaan?" En usko, että valmentajat olisivat siitä pettyneitä, tai että treenikaverit mollaisivat heikosti mennyttä suoritustamme, en vain itse kestä sitä. Kisat luovat myös minulle paljon stressiä, koska paikalla on vieraita ihmisiä, joiden ajatusmaailmaa en tunne. Stressi välittyy Nicoon ja kumpikaan ei pistä enää parasta radalla. Näin ollen jos haluan pystyä antamaan kaikkeni kisoissa, täytyy minun oppia kilpailemaan vaan itseäni vastaan.Vuonna 2015 voitin itseni ja osallistuimme ensimmäisiin virallisiin kisoihimme. Vuonna 2015 saimme myös ensimmäiset hylätyt-tuloksemme ja elämä jatkui senkin "vastoinkäymisen" jälkeen. Vuonna 2015 saimme myös ensimmäiset oikeatkin tulokset, 0-tulos kuitenkin jäi saavuttamatta.
Nico osaa suhteellisen hyvin kaikki esteet. Keppeihin tarvitsemme edelleen lisää varmuutta, niin ensimmäisen välin löytymisessä, kuin niiden suorittamisessa loppuun asti. Kontakteille tarvitaan treeniä erityisesti puomin ylösmenolle, että Nico muistaa sinne osua. Ohjaaja tarvitsee treeniä Nicon vapauttamiseen alastulon kontakteilta, hienoa on/offia ei tarvitse jäädä ihailemaan useiksi sekunneiksi ;) Voisi Nico keinullekin mennä aavistuksen rauhallisemmin, niin päähän olisi helpompi pysähtyä. Ohjaustekniikoissa ainakin välistäveto vaatii ohjaajan ja koiran yhteisen sävelen löytymistä.
Myös Wiljo on kunnostautunut agilitytreeneissä yllättäen minut täysin. Wiljon kanssa ollaan hyvin alkutaipaleella vielä, mutta erityisesti treeniä tarvitsevat Nicon tapaan kepit ja kontaktit. Keinua ei olla juurikaan vielä edes harjoiteltu. Lisäksi Wiljon on hyvä tottua hallissa oleviin ääniin: koirien haukkuminen, pilli, musiikki jne...
2016 vuonna harjoittelen kilpailua vain itseäni vastaan. Oikea jalkani ei ole vieläkään samassa kunnossa mitä vasen jalkani. Tekemistä on hermotuksen ja lihaksiston kanssa. Näihin minun pitää panostaa itsenäisesti treenien ulkopuolella ilman koiraa. Pyrin treenaamaan juoksunopeuttani ja reaktiokykyäni. Nicon kanssa vahvistetaan puutteita, kisataan ja kokeillaan hakea se ensimmäinen 0-tulos. Sen jälkeen voidaan alkaa tavoitella 2.luokkaan nousua. Wiljon kanssa toivottavasti päästään tekemään kunnolla rataa ja olisi hienoa saada tänä vuonna kontaktit haltuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti